Teenjuonnin aikana Aino Vanaja, joka osaksi oli voittanut ujoutensa, kysyi:
— Voisinkohan tohtorilta saada vähän ohjeita näyttämöplastiikassa?
— Plastiikka, vastasi Hannes Borg, on hyvin tärkeä puoli näyttämötaidetta ja meillä melkoisesti laiminlyöty. Mitä minuun tulee, voin kyllä sanoa, mikä plastiikka on hyvä, mikä huono, mutta olen teoreetikko, en mikään käytännöllinen plastiikan opettaja. Tunnen Münchenissä erään erinomaisen plastiikan opettajan, Vincenzo Olivan. Hänen sukunsa on italiaista juurta, itse hän on täydelleen müncheniläistynyt. Jos kerran saatte tilaisuuden päästä Müncheniin, voin suosittaa teitä hänelle.
Aino Vanajan sinisiin silmiin tuli himmeä varjo ja hän huokasi:
— Milloinkahan niin pitkälle pääsen?
Heidän keskustelunsa keskeytyi Elisabetin tulosta. Hänellä oli tärkeää asiaa Hannes Borgille, ja molemmat poistuivat sisälle.
Kapteeni Everseniltä oli saapunut Hannes Borgille ja hänen sisarentyttärelleen kutsu siirrettyyn ja nyt viimein sen viikon lauantaina toimeenpantavaksi aiottuun juhlaan.
Hannes Borg kävi vakavaksi, ja hän kysyi:
— Mitä sinä aiot tehdä?
— Minua luonnollisesti ei haluta sinne lähteä. Mutta eikö näytä paremmalta, että sinä noudatat kutsua?