Eversen riensi sisälle.
Hannes Borg meni Aino Vanajan luo ja varoitti:
— Älkää langetko viettelykseen. Tanssitaide — mikäli sitä voi taiteeksi sanoa — on näyttämötaidetta vähäarvoisempi.
— Kapteeni Eversen on kohtelias hovimies, sanoi Aino Vanaja, hän näkee minun tanssitavassani etevyyttä, jota siinä luultavasti ei ole. Muuten ei teatteri-intoni niinkään helposti ole tukahutettavissa.
Kapteeni Eversenin palatessa tanssijatar Grit Hegesan kuva kädessään, ilmestyi hännystakkisia tarjoilijoita kutsumaan vieraita illalliselle Louhivaaran avaraan ruokasaliin.
XII
Juhlaillallinen oli ollut tuhlailevan ylellinen. Sitä oli kestänyt lähes kolme tuntia. Kauppias Herhilä, joka jo aikaisemmin nauttimistaan väkijuomista oli kohonnut intoilevaan mielentilaan, viljeli illallisen aikana samppanjalasinsa sisällystä niin uutterasti, että hän aterian lopulla muuttui suorastaan häiritseväksi. Lasi kädessä hän meni eri henkilöiden luo ja ehdotti muitta mutkitta lähempää tuttavuutta. Lopulta hän teki tällaisen ehdotuksen maanmittari Haaviston rouvalle. Tämä ylpeä nainen, joka omalta suvultaan oli aatelia ja joka jo muutenkin oli katkera siitä, että kapteeni Eversen tanssin aikana oli laiminlyönyt hänen tytärtään, tiuskaisi:
— Näissä kemuissa on totisesti sietämättömän sekalainen seurakunta!
Hän sanoi tämän tahallaan niin kovaa, että Eversen, joka paraikaa keskusteli rouva Forsgrénin kanssa, sen kuuli.
Eversen meni Herhilän luo ja kuiskasi hänelle pari sanaa korvaan, kehoittaen häntä tulemaan viereiseen huoneeseen. Herhilä oli siksi juopunut, että Eversen toivoi saavansa hänet nukkumaan johonkin toisella puolella rakennusta olevaan huoneeseen. Mutta hän oli erehtynyt. Herhilässä oli vielä hereillä järjen kipinä, ja hän huusi kapteenin puoleksi väkisin vetäessä häntä pois ruokasalista: