— Tämä voi käydä teille kalliiksi, herra kapteeni!
Vielä useiden huoneiden kautta pöytävieraat kuulivat hänen rähisevän, kunnes Eversen erään rotevan tarjoilijan avulla sai hänet nousemaan autoon, joka vei hänet kotia.
Ulkonaisesti tyynenä, mutta sisässään raivoten Eversen palasi vieraidensa luo ja sanoi:
— Olen kauppias Herhilän kautta tilannut tavaroita hovin korjaustöihin. Sentähden kutsuin hänet tänne täksi illaksi. Kadun sitä nyt ja toivon, että vieraani unhoittavat tämän ikävän välikohtauksen.
Jälkiruuan syötyään vieraat kiittelivät isäntää ja hajaantuivat saliin ja sisähuoneisiin.
Jotenkin pian kahvin jälkeen alkoivat useimmat heittää hyvästiä, maanmittarin rouva ensimäisenä. Hän ojensi itsensä suoraryhtiseksi, nosti pään kenoon ja sanoi jäykästi:
— Saan kiittää tästä illasta.
Eversen kehoitti vieraitaan vielä jäämään.
— Näin aamuhämärässä pieni huviretki moottorissa ja veneissä lähimpään saareen saattaisi aterian jälkeen virkistää — hän huomautti.
Mutta runsaan kestityksen saaneiden vierasten lähtöinto ei ollut hillittävissä. Toinen toisensa jälkeen hyvästeli isäntää ja poistui. Forsgrénien ja Aino Vanajan hyvästiä jättäessä sanoi Eversen: