— Toivon, neiti Vanaja, että pian taas tapaamme. Kiitän teitä vielä kerran notkeasta tanssistanne.
Kun metsänhoitaja Forsgrén ja hänen vaimonsa istuutuivat ajoneuvoihinsa ja Aino Vanaja alkoi nousta kuskilaudalle, huomautti Eversen:
— Neidillä on siinä epämukava istua. Jos maltatte odottaa hetken, kunnes autoni palaa, on minulla kunnia viedä teidät sillä kotia.
Hannes Borg, joka samalla teki lähtöä, kuuli tämän ja ehätti sanomaan:
— Onhan se turha vaiva. Minun ajoneuvoissani on hyvä tila, ja tieni vie Kuuselan ohi, jos neiti Vanaja tyytyy näihin vaatimattomampiin ja hidaskulkuisempiin ajoneuvoihin.
— Tohtori on kovin ystävällinen, virkkoi Aino Vanaja. Mutta voisin aivan hyvin istua tuossa kuskilaudalla.
Hannes Borg kehoitti: — Olkaa hyvä vaan, neiti. Ja hän ojensi kätensä auttaakseen häntä nousemaan ajoneuvoihin.
Kapteeni Eversen loi Hannes Borgiin terävän katseen ja näytti loukkaantuneelta. Mutta hän ei sanonut mitään, kumarsi vaan ja palasi sisälle.
Viimeisten vieraiden lähdettyä riensi "leskirouva" Agathe Wigge kiihoittuneena Eversenin luo ja tiuskaisi:
— Sinun pitäisi hiukan pitää vaaria hovimiesmaineestasi, eikä esiintyä niin poikamaisena kuin tänä iltana!