Hän riensi makuuhuoneeseensa, riisui juhlavaatteensa ja puki ylleen urheilupuvun. Tätä tehdessään hän avasi ikkunan ja käski kuljettajan pitää auton lähtövalmiina.
Kun hän muutettuaan vaatteet kulki Agathen oven ohi, oli se raollaan ja hänen "serkkunsa" sanoi:
— Aiotko todella lähteä karjatalolle tähän vuorokauden aikaan?
Sinäpä olet lapsellinen.
— Olemme siis molemmat lapsellisia. Kaipaan muuten nyt hauskaa seuraa. Hyvää yötä, Agathe.
Hän alkoi astua pihalle, noustakseen autoon.
— Jos nyt lähdet karjatalolle, tiedän millaista seuraa haet itsellesi. Jos et muuta päätöstäsi, käännän minä huomenna selkäni Louhivaaralle.
— Eläköön täydellinen vapaus.
— Sen sanon vaan, että et koskaan ole antanut minulle tunnustusta siitä työstä, jonka olen uhrannut talosi hoitoon. Saammepa nähdä, kuinka pitkälle pääset tämän niskoittelevan ja epärehellisen väen kanssa, kun itse ryhdyt ohjiin. Epäkäytännöllisyytesi, välinpitämättömyytesi ja tuhlailusi ovat tunnetut. Minä…
— Tuskallisinta, mitä tunnen, on kiitollisuuden taakka. En suinkaan tahdo jäädä sinulle liian suureen kiitollisuuden velkaan. Hyvästi, Agathe.
Hän nousi autoon ja käski kuljettajan ajaa karjatalolle.