— Minun oli pakko sanoa hänet irti vuokrasopimusajan päättyessä. Enhän voi sallia, että viljelysmaani joutuvat hunningolle, ja etten maakamarastani saa irti edes puoltakaan siitä, mitä sen pitäisi tuottaa.
— Tekisitpä nyt osaviljelyssopimuksen, johon niin usein olen sinua kehoittanut, huomautti Hannes Borg.
— Mikä se oikein on tuo kuuluisa osaviljelyssopimuksesi? kysyi
Forsgrén puoleksi epäilevänä, puoleksi ivallisena.
— Siitä voisi paljonkin sanoa. Onhan olemassa runsas osaviljelystä käsittelevä kirjallisuus. Mutta lyhyesti sanoen on osaviljelyssopimus sellainen, että maanomistaja luovuttaa maansa viljeltäväksi niin sanotulle osaviljelijälle, samalla myöntäen hänelle vapaan asunnon ja työkalut. Osaviljelijä viljelee hänen maatansa ja korjaa sadon, jonka omistaja ja viljelijä keskenään jakavat tasan.
— Ja siinäkö kaikki?
— Siinä lyhyesti kaikki, mikä koskee sopimuksen aineellista puolta. Mutta sen siveellinen puoli on paljon laajempi ja painavampi. Se henkilö, jolle osaviljelyssopimuksen mukaan olet maasi viljeltäväksi antanut, ei ole työorjasi, ei ole palvelijasi, vaan on etutoverisi. Kuta suurempaa huolta hän omistaa viljelystyölleen, sitä suurempi on hänen osuutensa sadosta ja siis myös hänen työnsä palkka. Siinä paljon suurempi molemminpuolisen tyytyväisyyden lähde. Arentimies tekee pakollista työtä, ja kun tulee huono vuosi, on hänen kuitenkin suoritettava sinulle sovittu maksu. Tämä saattaa arentimiehen kyvyttömäksi maksamaan sinulle vaadittua vuokramaksua. Se taas aiheuttaa tyytymättömyyttä ja katkeruutta. Mutta osaviljelystä harjoittaessanne te molemmat huonon sadon tultua kärsitte vahingon. Tämä on omansa synnyttämään luottamusta ja tyytyväisyyttä.
— Tuo kuulostaa lupaavalta. Jospa se vaan olisi meidän oloissamme toteutettavissa. Mutta tahdonpa joka tapauksessa punnita asiaa.
— Se minua ilahuttaa. Osaviljelys on lempituumani, ja kun rupean viljelemään suotani, noudatan osaviljelysaatetta. Ja sinulta, joka olet suoviljelyksen erikoistuntija, tulen sitten pyytämään neuvoja.
Rouva Forsgrén, jota tämä keskustelu ilmeisesti ei ollut huvittanut, oli odottanut sen päättymistä ja puhkesi heidän vaiettuaan puhumaan:
— Tietääkö tohtori, että meillä eilisten kemujen tähden on ollut ikävyyksiä. Kävin aamupäivällä kirkonkylän puodissa ja tapasin siellä maanmittari Haaviston rouvan. Hän oli huonolla tuulella ja tervehti minua jäykästi. Hän oli katkera Eversenin sukulaisellemme Aino Vanajalle osoittamasta huomaavaisuudesta. "Onhan tässä pitäjässä muitakin tanssitaitoisia nuoria naisia. Esimerkiksi meidän tyttäremme, joka on ollut vuoden Sveitsissä ja läpikäynyt uudenaikaisen salonkitanssikurssin"… näin hän selitti ja sitten hän kähisten jatkoi: "Mutta se kuuluu olevan hyvin lyhytaikainen se kapteeni Eversenin suosio. Näkeehän sen siitäkin, että rouva Agathe Wigge muuttaa pois Louhivaarasta, tänä aamuna hän soitti minulle ja sanoi tulevansa jäähyväisille…"