— Mutta sitähän oikeastaan kaikki taide on. Kuvataiteet ovat näköaistin, musiikki kuuloaistin, runous "sisäisen aistin" ja mielikuvituksen kiihoitusta.
— Eikö mitään muuta? Herra kapteeni suvaitsee laskea leikkiä. — No niin, väitteleminen näistä asioista on turha, ovathan käsityskantamme siksi erilaiset.
Hannes Borg lausui nämä sanat kuivahkosti, ja Eversen oivalsi, että hän häntä jo häiritsi. Ja hän virkkoi hieman ivallisesti:
— Minähän olenkin maallikko näissä kysymyksissä. Ja olen jo liian kauan kuluttanut tohtorin aikaa.
Hän teki lähtöä, mutta sanoi ojentaessaan Hannes Borgille kättään ikäänkuin ohimennen:
— Olen kiitollinen, jos ennen lähtöäni saan sanoa neiti Vanajalle pari sanaa.
Hannes Borg säpsähti. Siinä nyt oltiin. Oli ilmeisen selvää, että kirjojen palauttaminen ja osaviljelysharrastus olivat pelkkiä verukkeita, ja että Eversenin käynnin päätarkoitus oli tavata neiti Vanaja.
Vaikka se olikin vastenmielistä Hannes Borgista, ei hän voinut kieltäytyä täyttämästä kapteenin pyyntöä. Saattoihan muuten olla mielenkiintoista kuulla, mitä asiaa Eversenillä oli Aino Vanajalle, sillä Hannes Borg katsoi oikeudekseen olla läsnä. Ei kukaan voinut vaatia, että hän omassa kodissaan tarjoaisi kilpailijalleen tilaisuuden kahdenkeskiseen kohtaukseen.
Hän naputti työhuoneensa ovelle, avasi sen ja sanoi:
— Neiti Vanaja, kapteeni Eversen haluaisi tavata teitä.