Henrika toi tohtorille kapteenin käyntikortin. Hannes Borgista tämä kapteenin äkillinen tulo oli ikävä yllätys. Hän pahoitteli Aino Vanajalle, että heidän tuntinsa toistamiseen keskeytyi, mutta lupasi palata niin pian kuin suinkin.
He olivat istuneet ryijyn peittämällä sohvalla vastapäätä salin ovea, ja Hannes Borgin avatessa oven saattoivat Aino Vanaja ja Eversen vilaukselta nähdä toisensa.
Kapteeni oli hienossa siviilipuvussa. Hänen moitteettoman pitkän takkinsa reunusliepeen napinlävessä oli valkoinen ruusu. Hän oli riisunut toisen kermanvärisistä käsineistään ja leikitteli sillä huolettomasti.
Hän mainitsi käyntinsä lähimmäksi aiheeksi tohtori Borgin ranskankieliset kirjat, joita oli saanut lainaksi ja joita valitettavasti oli tullut liian kauan pitäneeksi. Nyt vasta hän oli ne kaikki lukenut ja oli rientänyt tuomaan ne takaisin.
Hannes Borg sanoi, ettei hän niitä ollut tarvinnut eikä kaivannut.
Sitten Eversen ilmoitti haluavansa tutustua osaviljelyksen periaatteisiin, joihin tiesi tohtori Borgin olevan perehtyneen. Ehkä Louhivaaran laajoilla viljelysmailla osaksi saattaisi niitä toteuttaa.
Hannes Borg sanoi olevansa valmis antamaan haluttuja tietoja, mutta että hän sillä hetkellä ei joutanut, hänellä kun paraikaa oli luonaan oppilas.
Eversen ymmärsi häiritsevänsä ja nousi, kuitenkaan pitämättä erityistä kiirettä, ja sanoi:
— Tiedän, että esitätte neiti Vanajalle draamallista estetiikkaa. Minä olen sitä mieltä, että neiti Vanajalla on kaikki edellytykset tullakseen kuuluisaksi tanssijattareksi.
— Minä puolestani en ole tanssitaiteen ihailija. Eihän se mitenkään kohoa draamallisen taiteen tasolle. Useimmiten se on etupäässä aistillisuuden kiihoitusta.