— Jos ette saa unta, ja jos nuo pahat ajatukset ja muistot teitä ahdistavat, voitte tulla herättämään minut. Nukun kevyesti, herään helposti, ja sitten karkoitamme synkät näkynne.
Veikko Aavikko vastasi:
— Enpä luule, että minun tarvitsee tohtorin yörauhaa häiritä. Enhän pitkiin aikoihin ole tuntenut itseäni näin rauhalliseksi.
XXII
Lausuen monet tuhannet kiitokset hyvästeli Veikko Aavikko seuraavana aamuna tohtori Borgia ja pyysi häntä käymään luonaan.
Aamupäiväpostissa Hannes Borg sai Vincenzo Olivalta Münchenistä kirjeen. Oliva kirjoitti:
'Arvoisa ystäväni,
Nyt vasta olen saanut senverran levollista aikaa, että voin lähettää Teille tämän tervehdyksen. Valitettavasti sota keskeytti kirjeenvaihtomme. Minäkin olin rintamalla ja sain jalkaani vamman, joka ei koskaan täydelleen parane. Minun täytyy ontua loppuikäni. Silti koetan kykyni mukaan ylläpitää tasapainoani, mikä kylläkin on tarpeellista meille kaikille tässä kaaoksessa.
Kiitän Teitä vilpittömästi kaikista ystävällisistä sanoista, jotka kirjeessänne suvaitsitte mainita minusta ja taidepyrkimyksistäni. Mutta varmasti Te arvioitte kykyni liian suureksi. Niinikään kiitän Teitä luottamuksestanne, jota osoititte minulle lähettämällä luokseni oppilaanne neiti Vanajan. Hän on viehättävä nuori nainen ja hyvin lahjakas. Alussa hän hartaan innokkaasti otti osaa ohjaamiini harjoituksiin. Mutta äskettäin hän on alkanut käydä eräässä taiteellisessa tanssiopistossa, ja tämä tuntuu niin jakavan hänen harrastustaan, että näyttämötaide jää vähäosaisemmaksi. Olen hänelle huomauttanut siitä aiheutuvasta vahingosta. Olen myös katsonut velvollisuudekseni puhua siitä Teille, koska olen Teidän edessänne vastuunalainen hänen kehityksestään.
Olen hyvin iloinen, jos pian taas saan Teiltä tietoja, rakas
tohtori. Tällä kertaa sulkeudun parhaiten suosioonne.