— Minut se toistaiseksi on siihen määrin lamauttanut, että henkinen työ on ollut minulle vallan mahdoton. Ja olen joskus epäillyt tokko ponnistukseni tällä paikkakunnalla kansan sivistämiseksi ja kohottamiseksi sanottavasti hyödyttävät. Entinen oppilas- ja kuulijakuntani on kuivunut vähiin, ja katkerinta on, että muutamat iltakouluni oppilaista, joilla luulin olevan oman vakaumuksensa, antoivat houkutella itsensä punaisten puolelle. Olen hyvin usein viime aikoina itseltäni kysynyt: Voiko ihminen yleensä toisen ihmisen vaikutuksesta tulla paremmaksi?
— Minun käsitykseni on se, ettei ihmistä ainakaan paljoa voi muuttaa kasvatuksen ja hyvän esimerkin kautta. Luonnostaan hyvät pysyvät hyvinä ja voivat vielä vaurastua hyvässä. Mutta pahat pysyvät pahoina, vaikka heille puhuisi kuin Herran enkeli.
— Eiköhän veli ole yksipuolinen, jakaessaan ihmiset kahteen toisistaan jyrkästi eroitettuun ryhmään. Onhan väliasteita. Kaikista pettymyksistäni huolimatta en minä puolestani vielä tahtoisi heittää kirvestä järveen. Ollessani ennen ammattiopettajana huomasin kuinka vähän tällaiselle opettajalle jää aikaa ja tilaisuutta vaikuttaa oppilaidensa luonteen kehitykseen. Ryhdyttyäni tähän vapaaseen ja yleistajuiseen opetukseen olen kokeiluistani saanut rohkaisua. Mutta sitten tuli tämä kapina, eroitti ihmiset toisistaan ja käänsi kaikki ylösalaisin. Ehkä sentään kapinan iskemät haavat vielä kerran paranevat. Täytyy alkaa alusta. Luulen, että hyvyydellä ja epäitsekkyydellä voi saada jotain aikaan.
— Minulla on siitä toinen käsitys ja huononlainen kokemus. Tiedät, että hoidan tilani metsät itse. Mutta maanviljelykseni olen luovuttanut vuokralle. Arentimiehen ja minun välit eivät ole hyvät, sillä hän on kiero. Vuokraansa hän ei koskaan maksa säännöllisesti, paraikaa hänellä on melkoinen määrä rästinä. Ymmärrän, että hänellä on vaikeutensa, ja olen sentähden odottanut ja ollut kärsivällinen. Mutta hän väärinkäyttää lempeyttäni, tuhlaa rahaa turhuuteen. Jos ei hänellä olisi perhettä, olisin jo sopimusajan päätyttyä erottanut hänet.
— Sinun pitäisi antaa maasi osaviljelykselle. Puhumme siitä toiste tarkemmin.
— Niin, noista sinun uudenaikaisista maanviljelyshaaveiluistasi. Älä luule, että saat minua niihin houkutelluksi.
— Saammepa sitten nähdä.
He olivat lopettaneet syöntinsä ja nousivat.
Ennen lähtöään sanoi metsänhoitaja:
— Olemme tässä puhuneet kaikenlaista, ja niin olin vähällä unhoittaa, että minulla oli sinulle asiaakin, tai oikeammin vaimollani. Näetkös, siellä meillä on kuukauden päivät asunut nuori neitonen, vaimoni serkun tytär. Hänellä on kova halu antautua näyttelijäksi, ja kun tiedetään, että sinä niitä taideasioita harrastat ja ymmärrät, niin toivoisi hän saavansa sinulta vähän neuvoja.