— Se ei tapahtunut minun tahdostani. Minä pahoittelin sitä ja lupaan, ettei sellaista enää tapahdu.
— Ette ehkä tiedä, huomautti Väinö, että jouduin kapinaan punaisten puolelle.
— Sen olen kuullut. Mutta minulle kerrottiin, että sinut siihen pakoitettiin, se ei ollut sinun syysi.
Syntyi lyhyt vaitiolo, ja Hannes Borg huomasi mielipahakseen, ettei hänen poikansa ollut halukas tulemaan Koivukoskelle. Mutta hän tunsi myös, että hänen sinä hetkenä oli saatava aikaan ratkaisu. Hänellä oli voimakas tarve voittaa itselleen tämä eksynyt lapsi. Hänen äänensä kävi helläksi ja vakuuttavaksi:
— Jos kysyt omaltatunnoltasi, täytynee sinun myöntää, että minä aina olen tahtonut parastasi, ja että mikäli minusta on riippunut, sinun ei koskaan olisi tarvinnut lähteä luotani ja hylätä kotiasi. Mutta levoton luontosi veti sinua maailmalle. Tahtoisin turvata tulevaisuutesi. Saisit, jos haluat, käydä maanviljelyskoulua ja sitten ottaa hoitoosi Koivukosken viljelykset. Ja kun minä kerran muutan manalle, jäisi Koivukoski sinulle perinnöksi.
Nuoren miehen kauniissa silmissä välkähti nyt myöntyvämpi ilme, ja hän sanoi aikoessaan mennä:
— Kun saan nämä metsätyöt tehdyksi, niin ehkä sitten…
Hannes Borg kehoitti lämpimästi:
— Älä anna minun kauan odottaa. Tunnet tien Koivukoskelle.
Hän huomasi, ettei hän kauempaa voinut poikaansa pidättää. Eikä hän voinut eikä tahtonut häntä pakoittaa. Hän ojensi hänelle kätensä ja sanoi: