Aavikon vaimo oli kuullut miehensä puhuvan tohtori Borgista ja oletti, ettei hän ollut tullut vihamielisissä aikeissa.
Hän yltyi valittamaan:
— Se on nyt taas viime päivinä ollut sillä alakuloisella päällään, eikä sen työstä tahdo olla suurta hyötyä… haaveilee vaan itsekseen ja suree… ja kyllä on syytäkin surra, kun on vetänyt sellaisen häpeän koko talon yli… vaikka minä sitä kyllä varoitin, ettei se lähtisi siihen leikkiin. Ja monta kertaa olen sille jälestäpäin sanonut, että jos se olisi kuullut minun neuvoani, niin ei olisi syössyt itseään tähän häpeään. Ja ei tahdo kehdata katsoa ihmisiä silmiin, kun se on istunut linnassa, vaikkakin vaan lyhyen ajan…
Hän oli vallan hengästynyt sanatulvastaan, ja kun hän vaikeni, puuttui tohtori Borg puheeseen:
— Tiedän tuon kaiken. Se oli hyvin valitettava seikka, että miehenne joutui mukaan kapinaan, mutta hänet houkuteltiin siihen ja hänen vakaumuksensa oli, että hän teki oikein. Mutta kun hänen silmänsä aukenivat, hän syvästi katui tekoaan ja on saanut sen raskaasti sovittaa. Te, hänen vaimonsa, teette hyvin väärin, että häntä tuomitsette ja yhä soimaatte. Teidän tulee päinvastoin antaa hänelle anteeksi ja lohduttaa häntä, niin että hänen sairas mielensä paranee. Kun hän kävi minun luonani, ja kun olimme tyynesti keskustelleet asiasta, hän rauhoittui ja oli vallan kuin toinen ihminen.
Vaimo oli jo melkoisesti lauhtunut, vaikka hän ei vielä oikein jaksanut ymmärtää anteeksiantavaisuuden ja lempeyden tärkeyttä.
Hetken kuluttua hän veti padan syrjään tulelta ja pyysi vierasta peremmälle istumaan, sanoen:
— Se on kyllä totta, että Veikko sieltä herran luota tultuaan oli vallan toisenlainen ja kykeni paremmin työhön. Mutta emmehän me yksinkertaiset ihmiset osaa niin puhua kuin herrasväki ja oppineet.
— Teidän ei tarvitsekaan niin paljoa puhua. Ystävällinen kohtelu on pääasia.
Veikko Aavikon vaimo läksi nyt miestään kutsumaan. Hänen poissaollessaan Hannes Borg keskusteli poikien, Vilhon ja Aleksin, kanssa. Vanhempi heistä kävi kansakoulua, sinä päivänä hänellä oli lupa. Pojat vastasivat pirteästi ja älykkäästi Hannes Borgin kysymyksiin. Heidänkin nuoriin mieliinsä hän teroitti, että heidän tuli olla ystävällisiä ja nöyriä isälleen, että tämä taas tulisi iloiseksi.