— Nyt olet kotonasi, Väinö, isäsi luona, joka tahtoo parastasi.
Väinö oli vieraantunut sovinnaisesta kiittämisestä ja kohteliaisuuslauseista, eikä sanonut muuta kuin:
— Hyvää yötä!
Astuessaan portaita alakertaan Hannes Borg tunsi sisällään värähtelevän lämpimän tunteen, jommoista hän ei vuosikausiin ollut kokenut.
XXV
Ensi päivinä Hannes Borg antoi Väinön elää täydessä vapaudessa, tutustutti hänet Koivukosken vähäisiin nähtävyyksiin ja näytti hänelle sukset, sen varalta että hän aikansa kuluksi tahtoisi lähteä hiihtämään. Hän pyysi häntä vapaasti oleskelemaan talossa ja liikkumaan eri huoneissa, kuin omassa kodissaan ainakin, ja toi hänen huoneeseensa huvittavia kirjoja. Hän pani merkille, että Väinö kernaimmiten pysytteli yläkerran huoneessa, missä hän vahvasti tupakoi.
Eräänä päivänä Hannes Borg palasi navetasta, missä oli käynyt katsomassa sairasta lehmää, ja kun hän astui salin läpi mennäkseen työhuoneeseensa, riensi Väinö sieltä pois ja kiiruhti ilmeisen levottomana yläkertaan. Hannes Borg ei ollut tätä huomaavinaan, mutta kun hän mentyään huoneeseensa silmäili kirjoituspöydälleen, hän huomasi, että Havanna-sikari-laatikon kansi oli auki ja että melkoinen osa sen sisällyksestä oli poissa. Kuka muu olisi voinut viedä sikarit kuin Väinö? Siihen viittasivat hänen säikähtyneet kasvonsa ja kiireellinen poistumisensa. Hannes Borg joutui ymmälle, eikä ensin tietänyt, mitä hänen tuli tehdä. Mutta tilannetta punnittuaan hän ei katsonut voivansa olla asiaan kajoamatta, ja hän nousi yläkertaan. Väinö oli heittäytynyt pitkäkseen vuoteelle. Isän astuessa sisään, hän nousi ja asettui nolona seisomaan ikkunan ääreen. Hannes Borg tiesi ennestään, että Väinö oli heikko hetken vaikutuksille, hyvälle ja pahalle altis, mutta samalla herkän tunteellinen. Hän päätti vedota hänen tunteellisuuteensa ja sanoi:
— Se, mitä juuri teit alhaalla huoneessani, pahoittaa minua suuresti. Mutta olen valmis antamaan sinulle anteeksi, jos peittelemättä tunnustat tekosi ja lupaat tästälähin sellaista karttaa.
Väinö kumarsi päänsä alas, mutta ei virkkanut mitään.
Hänen isänsä jatkoi: