— Ei meille ole annettu mitään määräystä todistusten pituudesta.
— Miksi ovat rakenne ja sanamuoto tällaiset? pisti Sundberg ärtyisenä väliin.
— Onko maisteri tyytymätön sanamuotoon? Vakuutan, etten osaa parempaa lakikieltä; meille ei opeteta sitä koulussa. Eikä meille ole annettu minkäänlaista mallia, jonka mukaan kirjottaisimme todistuksemme, selitti Filosoofi hillitysti, hämmästystä teeskennellen.
— Miksi ei Paalanen antanut isänsä tehdä sitä? kysyi Susi suutuksissaan.
— Isälläni oli kiireellistä työtä.
Sundberg otti raivoissaan laatikosta pienen paperipalan; se oli joku vanha sairaustodistus.
— Miksei tämä voi olla tuollainen? kysyi hän äreästi, osottaen ensin
Filosoofin antamaa arkkia, sitten äsken ottamaansa paperiliuskaa.
— Sitä en voi sanoa. Pyydän anteeksi, mutta yhtä mahdotonta on maisterin vastata, jos minä kysyn: miksei tuo ole tällainen?
— Haa, röyhkeyttäkö? kähisi Susi.
— Ei missään tapauksessa. Tahdoin vain osottaa, että kysymys oli mielestäni väärin asetettu.