— Hän lausui runon.
Rehtori polki jalkaa.
— Kaikki te puhutte samoin, kaikki on sovittua, järjestettyä. Mutta tästä jutusta tulee vielä selvä, huolimatta varovaisuudestanne.
Yhtäkkiä kysyi rehtori nopeasti, tarkaten Filosoofin kasvoja:
— Kuka teistä kävi ostamassa kananmunat?
— Kananmunatko?… Ei kukaan, minun tietääkseni, vastasi poika hämmästyneenä.
— Se ei ole totta, sanoi rehtori hillityllä painolla.
Filosoofi joutui suunniltaan mielipahasta.
— Herra rehtori. Mitä on tapahtunut? änkytti hän.
Rehtori tuijotti häneen kuin olisi tahtonut lävistää hänet katseellaan, mutta poika kesti kaiken silmää räpäyttämättä.