Vihdoin kilisi kello. Sundberg kääntyi luokkaan päin.
— Jaha. Tunti on lopussa. Hauskaa joulua, pojat. Minä selitän joskus toiste tämän jutun.
Kun Susi oli mennyt, kysyivät Runoilija ja Filosoofi yhtaikaa:
— Missä siinä on virhe, Tenu?
— Niin, sanokaas, pojat!
— Selvästihän lopputulos on mahdoton, mutta en minä ymmärrä, sanoi
Filosoofi.
— Ymmällä minä olin itsekin, kunnes isäni selitti, vastasi Tenu. — Nähkääs: nesteen mekaniikka ei ole samaa kuin aineellisen pisteen mekaniikka. Mutta siitä ette liikoja viisastu.
* * * * *
Maisteri Ringblom, venäjänkielen opettaja, jota pojat sanoivat Riunaksi, oli vakava, velvollisuuksistaan tarkoin kiinnipitävä mies, jonka kalpeilla kasvoilla oli väsähtänyt ilme ja silmissä jotakin kärsivää. Säännöllisesti joka tunti hän otti muistikirjansa esille, asetti tuuman pituisen lyijykynän pöydälle pystyyn, teki monta kysymystä perätysten samalle oppilaalle, pani sitten vasemman kätensä syrjittäin taskukirjan eteen ja merkitsi sen suojassa lyhyellä kynällään arvosanan vastauksista.
Jo sisään tullessaan hän toi painostavan tunnelman luokkaan. Hänen tunnillaan ei juuri milloinkaan vehkeilty.