10 §.
Kaiken sen kautta, mikä meille on pyhää, me vannomme säilyttävämme ja kartuttavamme tätä pääomaa kuin uhria isänmaalle, älköönkä siitä rahtua langetko omaksi hyv
Hels
Ovelle koputettiin; palvelijatar toi teetä.
Poliisipäällikkö heitti paperin huolimattoman näköisesti pöydälle, mutta vilkaisi kuitenkin omituisen hätäisesti, oliko kirjoituspuoli jäänyt alaspäin.
— Kylläpä teillä on ihanatuoksuista teetä, herra ministeri. Ei mikään virkistä enempää. Minä olenkin ehkä ikävystyttänyt teitä. Olen taas poikennut syrjään, sehän se on ainainen virheeni. No niin, palatkaamme sitten asiaan. Kuulkaahan, minäpä unohdin äsken, että Antti Jäkälällä on siinä onyx-neulassa pieni kultainen ilveksen käpälä, aivan ylimmäisenä. Se on kuin kruunu.
Ministerin huulet liikahtivat kuin jotakin kysyäkseen, mutta nopeasti hän käänsi katseensa maahan ja ryyppäsi lasistaan. Hetken kuluttua hän sanoi:
— Pankaa toki tuo lappu talteen. Poliisipäällikkö ei näyttänyt kuulevankaan.
— Oh! Tuollahan varmaankin on piipputupakkaa, laatikossa?
Sallitteko…?
Ministeri ojensi laatikon kohteliaasti.