"Niin, sen lain mukaan, jonka pyhyyttä Suomen kansa ei tunnusta…
Muistakaa, että jääkärit toimivat vasten lakia: he vapauttivat maan."
"Niin, niin, mutta tämän lain on Suomen kansa itse laatinut ja itse vahvistanut."
"Aivan. Erotus on olemassa… Kuitenkaan, sen toistan, Suomen kansa ei kunnioita omaa laatimaansa lakia, vaan rikkoo sitä."
Hiljaisuus.
"Mutta huomatkaa. Siltä henkilöltä, joka toteuttaisi tämän epämoraalisen suunnitelman, vaadittaisiin kerrassaan harvinaista siveellistä voimaa. Eikö se ole omituista?"
"Mutta myöskin pääomaa, kykyä, suhteita!"
"Ja entäpä, jos pääoma olisi tarjolla! Jos ainakin olisi verrattain helppoa sitä hankkia!"
— — —
Poliisipäällikkö vaikeni ja tuijotti pitkän aikaa hajamielisen näköisenä suoraan eteensä. Ministeri ei häirinnyt häntä. Sitten hän otti taskustaan lompakon ja haki sieltä suljetun kirjekuoren. Revittyään sen auki, hän ikäänkuin epäröiden veti esille repaleisen, kellastuneen paperipalan ja luki omituisen vaikeasti, heikolla äänellä:
lä tavalla, kuin mainitussa kokouksessa päätämme.