— Vai sillä tavalla! Te vähäksytte palkkaanne! Te katsotte, että minä imen teidän hikenne ja verenne! Mutta sellaisia miehiä minä en tarvitse, hyvä herra. En jumaliste!
— Ei… eihän se sitä, herra tirehtööri. Ky-kyllä palkkani on hyvä… kovin hyvä.
— Niin minäkin arvelen.
Syntyi hiljaisuus, mutta sitten J. V. Laakso jatkoi:
— Tiedättekö, mikä se paikka on, jossa te teette työtä?
Ei vastausta.
— Se on minun piirustuskonttorini, minun piirustuskonttorini, herra.
Mutta tietäkää, ettei se ole mikään tietotoimisto.
Ei vieläkään vastausta.
— Minä en elätä sanomalehtimiehiä piirustuskonttorissani. Joka ei elä minun työstäni, se saa mennä.
J. V. Laakso piti taiteellisen paussin; sitten hän jatkoi paljoa tyynemmin: