Mutta me vaadimme ehdottomasti, että asiassa on toimeenpantava tutkimus. Valtio ei ole oikeutettu vastaanottamaan sellaisen yhtiön tarjousta, jonka rahavarat saattavat olla hankitut voimassaolevia lakeja rikkomalla. Sellaista ei tämä kansa koskaan salli tapahtuvan. Pantakoon toimeen perusteellinen tutkimus, se on jyrkkä vaatimuksemme.
Tämän kirjoituksen jälkeen tuli hiljaisuus: sanomalehdissä kierteli vain uutinen, että Oy. Petsamo, joka niin kylmäverisesti tähän asti oli vaiennut, oli nostanut kanteen Suomen Työmiestä vastaan julkisesta häväistyksestä.
Juttu kesti kauan ja pöytäkirjat venyivät hirveän laajoiksi. Mutta muuten se oli yhtiölle loistava: ei ainoatakaan parjausta voitu näyttää toteen, vieläpä osakkaiden kuuluisat keinottelujututkin selvenivät ja esiintyivät toisessa valossa, niissä ei ollut mitään rikollista. Suomen Työmies tuomittiin sakkoihin ja oikeus puhdisti Oy. Petsamon maineen kirkkaaksi kuin aurinko.
Kun päätös jutussa oli annettu, oli se heti luettavana maan kaikissa tunnetuimmissa sanomalehdissä, suurena kokosivun ilmoituksena ja isoilla kirjasimilla painettuna.
Silloin julkinen sana vaikeni.
* * * * *
Mutta sillä aikaa kiertelivät Oy:n erikoissuunnitelmat virastojen ja asiantuntijain tutkittavina. Niitä seurasi yhtiön nimenomainen määräys, jonka mukaan, siihen nähden, että ne sisälsivät suunnitelmia ja laitteita, jotka teknillisesti katsoen olivat kokonaan uusia, ehdottomasti kiellettiin antamasta niistä mitään tietoa julkisuuteen.
IV.
Rouva Aune Jäkälä istui akkunansa ääressä käsin poskeen, kyynärpäin pöytään nojaten ja tuijotti liikkumatta ulos. Vaikka hänen profiilinsa ei ollut puhdas, oli hänen asennossaan, hänen vaalean tukkansa maljan muotoisessa kampauksessa, hänen herkän suunsa jaloissa ääriviivoissa ja hänen kauniin kätensä kaaressa jotakin niin plastillista, että hän muistutti veistokuvaa. Hänen tummansinisten silmiensä uneksivassa tuijotuksessa ja nuorten, kapeitten kasvojen ilmeessä oli niin raskas surumielisyys, että hän siinä liikkumattomana istuessaan oli kuin personoitunut melankolia.
Näköala, joka hänen eteensä avartui, oli alakuloinen: pala harmaata seinää, kattoja, jonkun puun lehdettömiä ritvoja, jotka hiljaa häälyivät hämärtyvän illan tuulessa.