— Sellaista paperia olisi huvittava tarkastaa, sanoi Jäkälä vihdoin, muuttuneella äänellä. — Kenties juuri tuommoisesta on etsittävä alkusyy niihin parjauksiin, jotka ovat tulleet yhtiön osaksi, mutta joista oikeus kaikeksi onneksi on voinut sen kokonaan puhdistaa.
Silloin ministeri huomautti kuivalla sukkeluudellaan:
— Ajatelkaahan, poliisipäällikkö teki siitä hajamielisyydessään palturin.
Jäkälä hämmästyi niin, ettei hän muistanut salata ilmettään.
— Minkä teki?
— Palturin… samaisesta puheenaolleesta paperista… Juuri sama mies, joka kerran sanoi minulle, ettei mikään tee niin yllättävää vaikutusta kuin tyhjänpäiväisen asian mainitseminen keskellä vakavaa keskustelua.
Jäkälä katsoi ministeriin pitkän aikaa kirkkailla harmailla silmillään. Sitten hän hymyili ystävällisesti:
— Kylläpä teillä on omaperäinen tapa laskea leikkiä, herra ministeri.
— Niinkö arvelette? Mutta minä kulutan suotta aikaanne, jota itsellänikin on niukalti. Kiitän teitä ystävällisyydestänne. Oli mielenkiintoista tutustua teihin, varsinkin kun on varmaa, että suuren työnne aikana joudumme vielä kosketuksiin.
— Olette erinomaisen ystävällinen. Teillä on kiire? Minä olisin pitänyt erinomaisena kunniana saada esittää teidät vaimolleni, mutta en suinkaan halua riistää aikaanne. Toistan vakuutukseni, että olen kokonaan käytettävissänne, jos, niinkuin rohkenen olettaa, haluatte läheltä seurata rakennustöitämme.