— Tiedätkö, Pekka Johansson on tullut.
— Amerikasta?
— Niin, Amerikasta tietenkin. Hän on Kolttakoskella. Hän johtaa töitä koko pohjoisella rataosalla.
— Pekkako? Voi, sehän on hauskaa… Kolttakoskella… Mutta sittenhän on yhdentekevää, vaikka hän olisi pysynyt Amerikassa. Yhtä kaukanahan hän on Lapissa.
— Siihenpä juuri tahdoin tulla. Katsohan, asiat järjestyvät nyt vähän toisin kuin tähän asti. Rovaniemelle tulee insinööri Aaltonen, Kemijärvellä on Laakso, Kolttakoskella Johansson, Petsamossa Kivimäki, Töllevin varastopaikalla Grönberg. Suurin piirtein katsoen Laakso hoitaa eteläpuolta, Johansson pohjoista osaa. Liir pitää huolta meriliikenteestä, Kaski raha-asioista, joten vähitellen minä jään aivan toimettomaksi. Saan olla joka paikassa, enkä missään, toisin sanoen alituisesti matkoilla. Lapissa on kaunista, etkä ole käynyt siellä. Tulen olemaan siellä yhtä paljon, tai kenties enemmän kuin Rovaniemellä. Etkö halua muuttaa kesäksi Kolttakoskelle? Pekka soittaa sinulle viulua ja hassuttelee sinut iloiseksi ja minä tulen olemaan siellä hyvin usein.
— Mutta eihän siellä ole asuntoakaan!
— On siellä, vastasi Jäkälä hiljaisella tavallaan.
— Mutta sehän ei ole hullumpaa. Kun vain olet siellä usein ja kauan.
III.
Tulvaveden aikana yhtiön laivat kuljettivat lakkaamatta tavaraa
Kemijokea pitkin.