Insinööri Johansson heräsi ja harhaileva katse kiiti ympäri huoneen.
Nähtävästi hän ei ollenkaan tiennyt missä oli.
— Pekka, Antti kysyy sinua. Hän on Töllevissä. Kuin piiskan iskusta insinööri Johansson karkasi pystyyn ja riensi suoraa päätä puhelimen luo.
Mutta Aune rouva ehätti hänen jälkeensä.
— Et saa soittaa, Pekka! Minä… minä… Voi, minä tulin sanoneeksi
Antille, että olet jo lähtenyt.
Pekka tuijotti häneen kummallisen tylsästi pitkän aikaa. Sitten hän kuitenkin soitti, Aune rouva tuli aivan kalpeaksi ja vapisi kuin haavan lehti, mutta ei saanut sanaa suustaan.
— Halloo! Onko Blom? Heti paikalla hevonen. Hiiliä hännän alle ja kymmenen ruoskaa!
Kas sehän oli entistä Pekkaa! Aune rouva henkäisi helpotuksesta ja yritti hymyillä.
— Minä taisin olla eilen päissäni, Aune, sanoi Pekka syrjään katsoen. Mutta hänen kasvoillaan oli omituinen häpeän ilme.
— Väsyksissä sinä olit.
— Mutta nyt olen kuin uusi mies. Tahdotko, että hyppään ilmavoltin.