Toisten suomalaisten mukana painui Orri Suomen asemaa kohti. Jo sivuutettiin Neva, jonka sillalla äsken vielä oli taisteltu. Joukko alkoi muuttua rauhallisemmaksi, siellä täällä hymyili kevyesti venäläinen kaunotar voittamattomine samettisilmineen, joihin vankien katse upposi. Sitten tuli jo vastaan tovereita: he olivat asuntoihinsa sekä rautatievaunuihin varanneet mukavia olinpaikkoja niille maalaisilleen, joiden vapautumista he jännittynein mielin olivat odottaneet ja joita he nyt riemuiten ja hurraten tervehtivät.
Kun Orri vihdoin pääsi heittäytymään erään toisen luokan vaunun sohvalle, oli hän niin uupunut, että hänen jäsenensä vapisivat kuin horkassa.
VII.
Matka.
Valtioneuvos Runko istui työhuoneessaan sanomalehtiä lukien. Venäjän vallankumous, suurin kirjaimin, monine ala-otsikoineen, siinä oli niiden pääasiallisin sisällys nykyään. Keisari luopunut valtaistuimestaan, kapinalliset voitolla, vangit päästetty vapaiksi! Ja sitten roskajoukon huutoa, rähinää ja pöyhkeilyä, tuota yli maalin ampuvaa innostumista, joka kaikille kansanliikkeille on niin ominaista, puhumattakaan Venäjästä. Mutta vangit! Nyt pääsivät siis nekin miehet kotimaahansa, jotka sortovallan kätyrit salahankkeineen ja usein aiheettomine ilmiantoineen olivat Suomesta toimittaneet Pietarin näännyttäviin vankityrmiin. Valtioneuvos kävi miettiväiseksi. Elävästi muistui hänen mieleensä moni tuttava, joka suoraa päätä, noin vain ilman muuta, oli kuljetettu pois maansa rajojen sisältä ja Suomen oikeuden valtapiiristä, ja näiden joukossa erityisesti se nuori jääkäri, joka syksyllä niin omituisella tavalla oli osannut heittää uuden kysymyksen viisaiden päiden pohdittavaksi. Mikä oli tuon nuorukaisen kohtalo? Ja mitä hän oikeastaan oli tiennyt? Hän oli ilmestynyt kuin toivon tähti taivaalle ja sitten samaa tietä kadonnut, jättäen vain aavistuksellisen ja salaperäisen aatteensa muutamien harvojen mieliin kytemään.
Palvelijatar astui sisään ja ilmoitti.
— Eräs mies tahtoo puhutella herra valtioneuvosta.
— Ja kuka sitten?
— Hän ei halunnut mainita nimeään.
— Antaa hänen tulla sisään, sanoi valtioneuvos, hetken aprikoituaan.