Vihdoinkin pensaikko, suojeleva mätäs… Ruotsin valtakunnan siunattu ranta. Tuskallisena vilkaisi Orri taakseen, saadakseen selkoa toverinsa kohtalosta… Mutta siinähän tulikin jo mies, täyttä vauhtia kuin terve ihminen ainakin, tuskin kahdenkymmenen metrin päässä.
— Kuinka sinun kävi? kysyi Orri huolissaan, kun toinen oli päässyt lähemmäs.
— Minä vain lankesin, kuului hengästynyt vastaus.
— Älähän, katsohan takkiasi, koko taskuhan on repaleina.
Storm vilkaisi sivulleen.
— En minä ainakaan tunne olevani haavoittunut. — Katsohan tarkkaan.
Useat eivät tunne sitä jännityksen hetkellä.
Storm nosteli varovasti, ikäänkuin itsekin epäröiden vaatekappaleitaan. Taskustaan otti hän suuren Colt-pistoolin — ja silloin asia hänelle selvisi. Pistoolin piippu oli aivan piloille litistynyt.
— Näepäs! Tämä minut kuitenkin pelasti, vaikka en saanutkaan sitä käyttää. Senkin siat, kun tärvelivät oivan aseeni, sanoi hän, tuikean näköisenä pudistaen lujaa nyrkkiään vastarannan miehille.
VIII.
Konttoristi.