Vihdoin hän hammasta purren päätti yrittää. "Sen täytyy onnistua", mutisi hän hiljaa yön pimeyteen. Ja varmuuteen päästyään hän tunsi rauhoittuvansa. Häntä alkoi raukaista, kuume katosi otsalta ja vihdoin hän nukahti.
* * * * *
— Kuulehan, minä taidan lähteä tästä Berliniin, sanoi Orri Stormille, joka harjoituskentältä palattaessa oli joutunut ystävänsä rinnalle.
— Taas! Mitäs sieltä nyt haet?
— Menenpähän vain.
— Menetpähän! Ei sinne niin vain mennä. Luuletko pääseväsi ilman muuta lähtemään. Hauptmanni ei niinkään helposti anna lomaa, ja sinä olet vasta tänne saapunut.
— Tottakai minä sen tiedän, mutta minulla on asioita.
— Kelläpä ei niitä olisi.
— Niin, mutta minulla on asioita, kuulithan.
— No. Ja mitä sitten?