— Minun pitäisi päästä pois Saksasta, eikä minulla ole passia.
— Pois! Sitten en auta sinua, paha poika.
— Minun täytyy joka tapauksessa lähteä Hampurista. Etkö sinä tunne ketään laivuria, joka voisi viedä minut?
Tyttö tuli miettiväksi.
— Voi, jos olisit ollut täällä eilen… Mutta, odotahan, minä käyn kysymässä Mirjalta… Kevyesti kuin hengetär liiteli solakka tyttö yli lattian.
Kun hän palasi, oli hänen silmissään menestyksen valoisa säihky.
— Tunnin päästä Bubi tulee. Hän lähtee huomenna ja viettää tänään lähtijäisiä Mirjan kanssa. Bubi kyllä vie sinut… Mutta olethan illan minun kanssani. Sinä ja Bubi, Mirja ja minä. Voi kuinka hauskaa!
* * * * *
Laivuri oli jämerä kuin tervaskanto.
Hänen ahavoittuneilla, karkeilla kasvoillaan viipyi hyväntahtoinen hymy ja hänen pienet, viekkaat silmänsä tähystelivät ovelasti ryppyisten, laskoksille painuneiden luomien alta. Viikset ja parta olivat ajellut, ainoastaan leukaa ympäröi alapuolelta tuuhea karvakehä, joka antoi hänelle eräänlaisen hihhulimaisen vivahduksen.