— Kansalaiset! mitä te tahdotte? kysyi kuningas selvällä, vaikka murteellisella suomenkielellä.
— Me tahdomme leipää!
— Me tahdomme työtä!
— Me tahdomme maata viljelläksemme!
— Kansalaiset! Niin paljon kuin suinkin mahdollista hommaa valtio teille työtä. On ryhdytty suurisuuntaisiin toimenpiteisiin hätäaputöiden järjestämiseksi. Minulla ei ole teille leipää, vaikka kuinka mielelläni antaisin. Yhtä hyvin kuin minä te tiedätte, että viimeinen vuodentulo oli huono. Maassa vallitsee puute ja teidän täytyy koettaa kestää tulevaan satoon saakka.
— Me tahdomme maata!
— Sitä eivät saksalaiset saa omistaa!
— Menkööt he kotiinsa, tai siirtomaihin! kuului sekavana huutona väkijoukosta.
Kuningas vastasi:
— He ovat täällä laillisen sopimuskirjan perusteella, enkä minä voi ryhtyä väärintekoihin heidän suhteensa.