— Se on valmiina, kuului kuiva vastaus.
Orri katsoi miettiväisenä merelle päin.
— Kronstadt on tehnyt meille paljon kiusaa pommituksellaan, sanoi hän verkalleen. — Katsotaanpas vieläkö sitä jatkuu.
Sitten vilkaisi hän kelloaan ja käden liike paljasti hänen jännityksensä, jota kasvoista ei voinut "huomata.
— Saat lähteä, sanoi hän äänellä, jonka tukahtunut sävy ei jäänyt
Stormilta huomaamatta.
— Näkemiin! toivotti toinen väkinäisesti naurahtaen.
Tunti oli täysi ja kentältä, katkoisesta paikasta pyrähti kymmenen suurta, harmaata lentokonetta, joiden omituinen kori oli täynnä pyöreitä, kiiltäviä palloja. Melkein samaan aikaan lähti yhtä monta pientä, kevyttä, uusimallista lentäjää. — Sivummalla, kallion suojaaman varastovajan ääressä, näkyi vielä kaksikymmentä suurta ja kymmenen pientä konetta. Lentäjät kohosivat huimaavan korkealle ja katosivat… Sitten lähtivät seuraavat kymmenen suurta lintua…
Kun ensimäiset olivat saapuneet Kronstadtin kohdalle, alkoivat ne pyöriä tiheissä ympyröissä, äärettömän korkealla. Mutta niiden yläpuolella kieppuivat pienet koneet, keveinä ja liikkuvina kuin pääskyt.
Alkoi kuulua yhä taajenevia, kumeita räjähdyksiä. Savupatsaita kohosi linnoituksesta… Siellä täällä leiskuivat jo tulenkielekkeet korkealle ilmaan…
Kun ensimäiset kymmenen lentäjää olivat pudottaneet pomminsa, lähtivät he takaisin ja seuraavat siirtyivät tilalle. Sillä aikaa oli kolmas kymmenryhmä lähtenyt liikkeelle ja sivuutti palaajat puolimatkassa.