Sitten hurautti moottoripyöräilijä aivan automobiilin viereen ja ilmoitti hengästyneenä.
— Teidän Ylhäisyytenne! Kronstadtissa liehuu valkea lippu.
Hätäilemättä kenraali katsoi kelloaan, eikä vastannut. Sitten nosti hän käden ohimolleen ja kääntyi erään viestintuojan puoleen, joka perusasennossa seisten odotti puheenvuoroa.
Kolonnat komennettiin liikkeelle ja marssi alkoi. Tuon tuostakin jätettiin pienempiä osastoja jälkeen korjaamaan vihollisen varastoja, ampumatarve-vaunuja, ruokatavarakuormia tai voimavaunuja, joita oli siellä täällä, epäjärjestyksessä, rikkonaisin pyörin, tai ojaan sortuneina. Laukkaavia, hirnuvia hevosia, joita kiiti valtoimina ympäri taistelualueen, koetettiin houkutella kiinni ja valjastaa ajopelien eteen. Mutta pääjoukot jatkoivat tulisella kiiruulla matkaa.
Pargalovon aseman vaiheilla kohdattiin jo Pietarista lähetetty puhelinosasto ja etujoukon lähetti porhalsi täyttä neliä kenraalin luokse.
— Teidän Ylhäisyytenne. Kenraali Storm puhuu Pietarista.
— Ajakaahan! kehoitti kenraali kuljettajaansa.
Kun hän oli päässyt asemalle, kysyi hän kunniaatekeviltä sotilailta.
— Missä on puhelin?
— Täällä, Teidän Ylhäisyytenne, vastasi telefonisti ja soitti.