— Automobiilit ovat valmiina kuljettajineen. Samoin laivat.
— Entäs miehet? Sehän tietää miltei ehdotonta kuolemaa jokaiselle.
— Miehet ovat valmiina, sanoi Storm täsmällisesti.
Orrin katse terävöityi ja tuokion hän mietti.
— Ja pommit ovat perillä, tokasi amiraali yhtäkkiä kuivasti.
Orri hätkähti. Syntyi äänettömyys.
— Selittäkäähän vähän yhtenäisemmin, sanoi hän vihdoin.
— Tämä tuuma syntyi minussa Irlannissa. Olen kahdesti käynyt siellä sodan aikana. Perustana ovat sinnfeinerit, jotka hautovat kostoa viime vuosikymmenellä kärsimänsä verilöylyn takia ja ovat valmiita vaikka mihin. Jo silloin minä keskustelin heidän kanssaan. Ja sittemmin syntyi suunnitelma. Autot ovat valmiina, kuljettajat ovat valmiina ja minä olisin teettänyt heillä koko kepposen, mutta uutta verilöylyä peljäten he eivät uskaltaneet. Aivan toista oli heidän mielestään, jos suomalaiset ovat mukana. Autonkuljettajat voivat silloin vedota heihin, eikä kosto tule Irlannin niskoille. Asia on yksityiskohtia myöten harkittu, ei tarvitse muuta kuin ilmoittaa ja kuljettaa miehet sovitulle paikalle. Eihän sen pitäisi olla vaikeaa, sillä Englannissa ei tietysti osata mitään tämäntapaista aavistaakaan. Minä puhuin jo aikaisemmin Stormin ja hänellä on nuo viisisataa vannoutunutta valmiina.
— Vai niin, sanoi kenraali miettiväisenä. Ja pitkän ajan kuluttua hän jatkoi.
— Tätä ei tietysti voi tehdä hallituksen nimessä.