— Älä viisastele… Mistäs olet käsittänyt?
— Kävinpä pionierikomppaniassa vieraisilla ja pimitin nämä kihojen puutarhasta.
— Etkä joutunut kiikkiin? Nehän vahtivat aarteitaan kuin lohikäärmeet.
— Niillä on nyt parempaa puuhaa, huomenna menee pionierikomppania hyökkäykseen.
Penkiltä nousi kuin nakattu muuan nuori jääkäri. Hänellä oli laihat, kulmikkaat kasvot, rohkea suu ja ihmeen luja otsa, jonka korkeuden tumma, harjasmainen pystytukka jätti selvästi havaittavaksi. Hän ei ollut kovin pitkä, eivätkä hänen hartiansa olleet leveät, mutta rinta oli korkea ja omituisen pyöreä. Hänen ruskeat, palavat silmänsä olivat harvinaisen kirkkaat.
— Minnekä sitten? hän kysyi.
— Sitä en tiedä, eivätkä he olleet siitä itsekään selvillä.
— Pionierit! Ketä muita lähtee?
— Ei ketään meikäläisiä. Pionierikomppania, joka tähän saakka on ollut rintaman takana, viedään nyt koetukselle. Huomen aamulla lähtevät.
— No entä pojat? Mitä arvelevat?