"Niin… Mitä sanoisit, jos hiukan viipyisin kalamatkallani?"
"Viipyisit!… Montako päivää?"
"Jos menisi viikkoja, ehkä kuukausia?…"
— Sen illan perästä ei tuli ole koskaan kulkenut pensaiden välillä…
Hiljaisuus.
— Se oli kaunista, Aino. Kerro vielä.
Surumielisenä pudisti tyttö päätään, eikä vastannut.
* * * * *
Kuu oli noussut korkealle ja saanut hopeaisemman värihohteen.
Nuorukainen istui kynnyksellä heinän kortta pureskellen, tyttö nojasi päätään seinään ja tuijotti kaukaisuuteen niin mietteissään, että hän näytti nukkuvan valveillaan. Kauan aikaa olivat he olleet äänettöminä.