Paavo Orri astui sisään ja pysähtyi ovelle moitteettomaan asentoon.
— No, mitä haluaisitte?
— Pyydän lomaa, herra hauptmanni.
— Oletteko mieletön! Mikä lomanpyynti-aika nyt on, yöllä?
— Herra hauptmanni. Minun pitäisi lähteä aamulla varhain, enkä minä tiennyt siitä ennemmin. Sentähden olen uskaltanut häiritä.
— Onko teillä tärkeitä syitä?
— Omasta mielestäni on… Olen nyt lähes vuoden ollut sotilaana, eikä minulla vielä koskaan ole ollut lomaa. Herra hauptmanni on ilmoittanut komppanialle, että nykyään annetaan 3 viikon lomia vuoron perään niin monelle kerrallaan kuin riittää joukosta. Olen valmis kokonaan luopumaan tästä, jos herra hauptmanni voisi antaa minulle nyt neljän päivän loman.
— Ja mihin te menisitte?
— Pyytäisin lupaa saada ottaa osaa siihen hyökkäykseen, johon pionierit huomenna viedään.
— Mitä hassua! Sinnekö tekee mielenne?… Mutta ajatelkaahan nyt, jos jokainen komppaniani mies tulisi pyytämään samaa lupaa, niin en saattaisi siihen suostua. Enkä voi antaa yhdelle parempaa etuoikeutta kuin toisellekaan.