Ilmeisesti hauptmanni oli tullut hyvälle tuulelle, sillä hänen silmänsä loistivat, eikä hänen äänessään ollut tylyä sävyä.
— Eihän herra hauptmanni muulloinkaan voi myöntää lomaa kuin joillekuille harvoille. Enkä usko, että tänne tulee kovin moni herra hauptmannia vaivaamaan. Se ei pälkähdä heidän päähänsä ja minä lupaan vaieta.
Hauptmanni tarkasteli huvitettuna nuoren jääkärin moitteetonta ryhtiä ja palavaa katsetta, joka hetkeksikään ei väistynyt, vaikka puhujan täytyi kielitaidon puutteessa monesti hapuilla sanoja.
— Mutta mistä te tiedätte, onko pionierikomppanian johtaja ollenkaan suostuvainen ottamaan teitä joukkoonsa?
— Jos herra hauptmanni antaa minulle loman, rohkenen sen lisäksi pyytää suositusta.
— Vai niin. Vai sillä tavalla. Kuinka olikaan nimenne?
— Hilfsgruppenführer Orri, kolmannesta joukkueesta.
— Ettekö juuri te viikko takaperin tuonut partiomatkalla haavoittunutta toverianne luotituiskun läpi turvaan?
— Minä kyllä autoin häntä, herra hauptmanni.
— Se oli sotilaallinen teko, nuori mies.