"Ei koskaan."
"Näissä kuvissa oli omituiset, Warénin itsensä tekemät, violettiin vivahtavat kehykset…"
"Jotka lievästi hikosivat ja tuntuivat kylmältä, eikö niin?"
"Aivan. Ne olivat hänen uutta metalliaan."
Hänen tuijottava katseensa kiintyi jälleen minuun.
"Tunsittehan te tarkoin Warénin? Tiesittehän hänen omituisen halunsa rakennella salaperäisiä lukkoja? Eikö hän koskaan näyttänyt teille Sesam-kätköään?"
"Näytti, näytti kylläkin. Kaikki hänen romanttiset haaveensa ovat minulle tuttuja jo Amerikan ajoilta."
"No niin. Silloin täytyy mainituista kuvista löytyä ratkaisu, kenties kätkö. Muuta en ymmärrä."
Kiitin häntä tiedoista ja nousin lähteäkseni. Mutta hän ei näyttänyt sitä huomaavan, niin tarkasti tutki hän suurennuslasillaan kelloa.
"Koetan ottaa asiasta selvää", sanoin saadakseni hänet hereille.
Hänen kasvonsa ilmaisivat eräänlaista hämmästystä.