Vaikka Mabel ei voinutkaan ajatella, että eno kykenisi antamaan uskonnollista lohtua kuolevalle sairaalle, hän kuitenkin otaksui, että heillä ehkä oli jotakin salaista toisillensa kerrottavaa ja viivyttelemättä hän totteli. Haukansilmä oli jo ennen astunut yläkertaan tarkastelemaan ympäristöä ja langokset jäivät kahden. Cap istahti kersantin vierelle ja vakavana hän tunsi hetken tärkeyden ja vaikean tehtävänsä. Seurasi muutaman minuutin äänettömyys, jonka aikana merimies kiihkeästi mietti, mitä sanoisi.
"Minun täytyy sanoa, kersantti Dunham", hän virkkoi häikäilemättömällä tavallansa, "että tällä onnettomalla retkellä on monessa suhteessa menetelty sangen taitamattomasti ja tällaisessa tilaisuudessa tunnen velvollisuudekseni sanoa totuuden, enkä mitään muuta kuin totuuden. Tässä suhteessa ei voi olla olemassa kuin yksi mieli, sillä vaikka olenkin merimies enkä soturi, olen kuitenkin huomannut monia erehdyksiä, joiden keksimiseen ei suurta kasvatusta tarvita."
"Mitä sinä tahdot, veli Cap?" virkkoi toinen heikolla äänellä. "Mikä on tehty, on tehty, eikä sitä voi tekemättömäksi saada."
"Aivan totta, veli Dunham, mutta kuitenkaan ei ole liian myöhä katua. Pyhä kirja sanoo meille, ettei koskaan ole liian myöhä katua, ja olen usein kuullut, että tällainen on kaikista tärkein hetki. Jos sinulla on mielessäsi mitään, lausu se peittelemättä julki, tiedäthän, että ystävään voit luottaa. Sinä olit minun sisareni mies ja Magneetti-parka on minun sisareni tytär, ja elämässä tai kuolemassa minä pidän sinua omana veljenäni. Oli tuhat kertaa ajattelematonta, ettet veneinesi pysähtynyt jonnekin ja lähettänyt kanottia tiedusteluretkelle. Siinä tapauksessa olisit pelastanut joukkosi, eikä tämä onnettomuus olisi meidän kaikkien osaksemme tullut. Niin se on, kersantti, me olemme kaikki kuolevaisia ja jos sinä siirryt pois pikkuista ennen, välipä tällä, me seuraamme kohta perässä. Sen tiedon täytyy lohduttaa sinua."
"Sen minä tiedän, veli Cap, ja toivon valmistuneeni kestämään soturin kohtalon. Mutta Mabel-parka —"
"Niin, niin; sen minä tiedän, se on raskas pykälä. Mutta sinä et tahtoisi ottaa häntä mukaasi, vaikka voisitkin, kersantti, ja siksi olisi parasta koettaa tehdä ero niin keveäksi kuin suinkin. Mabel on hyvä tyttö, ja sellainen oli hänen äitinsä ennen häntä. Äiti oli minun sisareni ja minun kunnia-asiani on pitää huolta, että hän saa hyvän miehen, jos me nyt saamme pelastetuksi elämämme ja päänahkamme, — sillä minä ajattelen, ettei kukaan halua liittyä sellaiseen sukuun, jolla ei ole päänahkaa."
"Veli, minun tyttäreni on kihloissa, hänestä tulee Haukansilmän vaimo."
"Jaa, veli Dunham, kullakin on omat mielipiteensä ja oma tapansa katsella asioita, ja minun mielestäni tämä avioliitto on kaikkea muuta kuin mieluinen Mabelille. Minä en tahdo sanoa mitään miehen iästä, sillä eihän nyt tarvitse olla poikakloppi tehdäkseen tytön onnelliseksi, vaan viisikymmenvuotiaskin voi olla kelvollinen aviomieheksi. Enkä minä voi sanoa mitään asianhaaroja, jotka suorastaan sotisivat liittoa vastaan, vaikkakin asianhaarat näyttelevät hiton suurta osaa naimisasioissa. Minä voin vielä senkin unohtaa että Haukansilmä tietää vähemmän kuin Mabel. Sinä olet tutustunut tyttöön sangen pintapuolisesti että sinä voisit hänen onnestaan päättää. Mutta jätä hänen itsensä ratkaistavaksi ja vapaasti päätettäväksi, hän kyllä itse valitsee toverinsa ja luo onnensa, joka hänelle parhaiten soveltuu."
"Hän on hyvä lapsi — rakas, hyvä lapsi", mutisi kersantti ja kyynelet täyttivät hänen silmänsä, "ja minun onnettomuuteni on, etten ole tuntenut häntä ennemmin."
"Hän on hyvä tyttö ja tietää paljon enemmän kuin Haukansilmä, joka, vaikka onkin järkevä ja kokenut mies tavallaan, ei kuitenkaan ymmärrä jalompaa elämää paremmin kuin sinä avaruus-geometriaa."