"Mies aina lähellä vaimoa — täällä," vastasi Kesäkuu ja pani käden sydämellensä.
"Oivallinen tyttö! Mutta sanokaa minulle, Kesäkuu, onko minun meneminen puulinnaan tänään — aamulla — nyt heti?"
"Puulinna aivan hyvä naisille. Linna ei saamas päänahkaa."
"Minä pelkään liiankin hyvin ymmärtäväni teitä, Kesäkuu. Tahdotteko tavata isääni?"
"Ei täällä — mennyt pois."
"Sitä ette voi tietää, Kesäkuu; näettehän että saari on sotamiehiä täynnä."
"Ei täynnä — menneet pois…" Kesäkuu nosti ylös neljä sormea. "Niin monta punatakkia täällä."
"Ja Opas — ettekö tahtoisi tavata häntä? Hän voi puhutella teitä irokesin kielellä."
"Hän myöskin poissa — hän pitämäs kielen, ottamas sen mukaansa," sanoi
Kesäkuu nauraen.
Hänen lapsellinen naurunsa oli niin viehättävää ja tarttuvaa laadultaan, ett'ei Mabel voinut olla siihen yhtymättä, vaikka olikin säikäyksissä kaikesta, mikä oli tapahtunut.