"Siinä kyllä osaat oikeaan", vastasi hän, "mutta puhdasverinen yankee minäkin olen."
"Ei, sitä älä sano", kielsi chippewa; "ei sitä. Englantilainen, ei yankee. Hän ei yhtään samanlainen."
"Ka, olemmehan muutamissa suhteissa erilaisia, mutta silti asuu minun suuri isäni Washingtonissa kuten hänenkin."
Chippewa näytti pettyneeltä; kenties oli hän pahoillaankin sydämellisen ja miehekkään isäntänsä tähden. Luultavasti sai joku hyväntahtoinen vaikutin hänet pitkittämään keskustelua sellaiseen tapaan, että erämies sai käsitystä asiain oikeasta tilasta siellä päin maailmaa.
"Brittiläinen runsas metsissä", huomautti hän ilmeisen harkitusti.
"Yankee ei vielä tullut."
"Anna minun kerrallaan tietää totuus, chippewa", huudahti Le Bourdon. "Minä olen vain rauhallinen mehiläispyytäjä, kuten näet, enkä halua yhdenkään ihmisen päänahkaa tai mitään kenenkään omaa. Mitä luulet, syttyykö Amerikan ja Kanadan välillä sota?"
"Toiset niin sanovat, toiset näin", vastasi Kyyhkynsiipi kierrellen. "Minä en tiedä. Menossa nyt katsomaan. Mutta Montrealin vyö runsas punanahkain seassa; pyssy runsas; ruuti myös runsas."
"Sentapaista minä kuulin tullessani ylös järviä", sanoi Ben, "vanhalta kanadalaiselta kauppatuttavalta ja hyvältä ystävältä, vaikka hänestä nyt lain mukaan tullee viholliseni Hän vakuutti, että kesä ei kulu loppuun iskuitta. Mutta Mackinawissa näkyivät kaikki torkkuvan, kun ohimennen pistäysin sinne?"
"Kyllä pian heräävät. Kanadan soturi ottaa linnan."
"Jos niin luulisin, chippewa, niin lähtisinpä jo tänä yönä matkalle heitä hälyttämään."