"No, millä asialla liikut täällä?"
"Menen Chicagoon kenraalilta."
"Tarkotatko, että sinulla on joltakulta amerikalaiselta kenraalilta sanoma Chicagon päällikölle?"
"Niin juuri — se asia. Arvaa heti — he, he, he." Intiaani nauraa niin harvoin, että mehiläispyytäjä säpsähti.
"Missä on se kenraali, joka sinut lähetti?" hän tiedusti. "Hän Detroitissa — hänellä kokonainen armeija siellä — soturi runsas kuin tammi täällä."
Tämä oli erämiehelle kaikki uutta, ja hän mietti tovin ennen kuin jatkoi:
"Vai on kuvernööri Hull valinnut sinut sanansaattajakseen? Mutta vastaappas nyt yhteen mutkaan minun mielikseni, chippewa, taikka minä katson sinut haarakieliseksi mieheksi, vaikka sanotkin olevasi meikäläisiä. Jos sinut on lähetetty Detroitista Chicagoon, niin miksi olet näin kaukana pohjoisessa? Minkätähden kiertelet Kalamazoon rantoja, kun tolasi pitäisi paremmin suuntautua St. Josephia kohti?"
"Ollut Mac-nawissa. Kenraali sanoo, ensin mene Mac-nawiin ja katso kuinka varusväki jaksaa — sitten mene Chicagoon ja sano soturille siellä, mitä tapahtunut ja mitä hänen paras tehdä. Ymmärrät, Bourdon?"
"Kyllä, se kuulostaa järkeen menevältä, sen myönnän. Mutta onko sinulla mitään todistetta sanoillesi?"
Jostakin mehiläispyytäjälle vielä käsittämättömästä syystä oli chippewa erittäin halukas voittamaan hänen luottamuksensa tai pettämään hänet. Nyt hän silmäili tarkoin ympärilleen, kuin varoen katselijoita, ja avasi sitte tupakkakukkaronsa, jonka silputusta sisällöstä kaivoi esille mitä pienimpään tilaan kierretyn ja langalla sidotun paperin. Vetäen pois siteen ja levittäen auki kirjelmän näytti sanansaattaja osotetta, joka kuului: "Kapteeni Healdille, Chicagon päällikölle." Toisessa alinurkassa näki mehiläispyytäjä sanat: "Virka-asioissa, Kyyhkynsiiven välityksellä."