"Mitä! Uskalsitko muka lähettää sen takaisin?"
"En hupsu, vaikka nuori. Pidän — en pidä. Pidän Kanada-isälle; en pidä chippewa-urholle. Haudannut, mistä ei kukaan tässä sodassa löydä. Ei — Waubkenewhilla ei sydämessä aukkoa kuninkaan tulla sisään."
Tällaisen erityisen kunnianimen oli Kyyhkynsiipi saanut jostakin heimonsa partioretkillä osottamastaan kunnostautumisesta, ja hän oli syystä ylpeä siitä, käyttäen sitä juhlallisissa vakuutuksissa.
"Ja sinä olet siis amerikalaisten ystävä ja punatakkien vihollinen? Mutta minkätähden esiinnyit illalla kuin aikoen asettua maanmiehiäni vastaan?"
Waubkenewh tarttui Le Bourdonia käteen ja puristi sitä lujasti.
"Se hyvä keino, eikö? Hirvenjalka silloin luulee minun ystäväksi — se kovin hyvä sodan aikana."
"Mutta onko totta, että brittiläiset ovat vallottaneet Mackinawin, vai omiasiko panit siinäkin?"
"Se totta — mennyt, ja soturit kaikki vangit. Winnebago runsas, pottawattamie runsas, Ottawa runsas — punanahka runsas siellä."
"Mutta mitä asiaa sinulla on täällä ja minne olet nyt menossa, jos kerran olet amerikalaisten puolella? Minä en tunteitani salaa — oman kansani kannalla pysyn, ja haluaisin todistetta siitä, että todella olet ystävä."
"Liian moni kysymys yhteen aikaan", vastasi chippewa hiukan pahaksuen. "Ei hyvä niin pitkä kieli. Kysy yksi, minä vastaan — kysy toinen, minä vastaan taas."