"Aivan oikein; mutta varmasti olet kyllin viekas tekemään sen kahteenkin kertaan, jos tarvis tulee. Tuossapa pottawattamie jo ilmestyykin näköjään valmiina haukkaamaan einettä ja lähtö mielessä."
Le Bourdon oli kaiken aikaa hyörinyt keittiöpuuhissaan ja lämmittänyt riittävästi ruokaa vierailleen. Tovin kuluttua istuivat kaikki aterialla, Gershomin otettua vahvistusryypyn vaivihkaa ja luullakseen huomaamattomana. Pöydästä noustua alkoivat molemmat intiaanit hankkiutua matkalle. Pottawattamie astui Le Bourdonin luo ja ojensi kätensä.
"Kiitokset", lausui hän lyhyeen tapaansa; "hyvä illallinen — hyvä uni — hyvä aamiainen. Nyt lähtemässä. Kiitokset — kun joku ystävä tulee pottawattamie-kylään, hyvä wigwam siellä, ja ovi auki."
"Ei kestä kiittää, Hirvenjalka — ja kun satut taas kulkemaan tätä kautta, niin pistäydy vain tupaan ja ole kuin kotonasi, jos minä olen metsällä. Onnea matkalle ja rauhaa majallesi."
Pottawattamie kääntyi sitte kättelemään toisia; nämä näyttivät hyvästelyssään ilmaisevan pelkkää ystävyyttä. Mehiläispyytäjä pani tähdelle, ettei kumpainenkaan intiaani virkkanut toiselle mitään matkasuunnitelmastaan; molemmat näyttivät aikovan vaeltaa itsenäisesti, ajattelemattakaan seuran mahdollisuutta.
Hirvenjalka läksi ensimäisenä. Hän heitti rihlapyssyn kainaloonsa, tunnusteli vyötänsä kuin asettaakseen sen paikoilleen, järjesteli keveätä kesäasuansa hiukan ja poistui lounaiseen suuntaan, samoten aukioiden poikki ja harvakasvuisten tammilehtojen läpi niin suoraan ja vakaasti kuin vaiston johtamana.
"Siinä hän meni kuin mehiläinen pesälleen, kohti St. Josephin virtaa, missä hän kai piankin tapaa ystäviä ja naapureita", sanoi Le Bourdon. "Mitä, lähdössäkö olet sinäkin, chippewa?"
"Täytyy mennä nyt", vastasi chippewa suopeasti. "Sitte taas tulen syömään lisää hunajaa — tuomaan hyviä tietoja, toivon — ei Kanada täällä", laskien sormensa sydämelleen, "pelkkä yankee".
"Herran haltuun, chippewa. Meille tulee rauhaton kesä, ja odotan kuulevani nimeäsi mainittavan sodissa päällikkönä, joka ei tunne mitään pelkoa."
Kyyhkynsiipi pudisti hänen kättään, katsahti puolittain ystävällisesti, puolittain halveksivasti Whisky-Keskukseen, ja meni menojaan. Hiipuvan liesivalkean ääreen seisomaan jääneet huomasivat, että chippewa suuntasi kulkunsa järveä kohti, suoraan sivulle pottawattamien tolasta. Edellinen näytti heistä myös etenevän kahta vertaa nopeammin kuin jälkimäinen. Vajaassa kolmessa minuutissa oli nuori intiaani kadonnut tammistoon, vaikka hänellä oli ollut samottavanaan jokseenkin laaja aho.