"Tästä on enää vain askel paikkaan, mistä voimme tähystellä. Juuri tuossa, takkiaistammen juurella. Tuntikausia olen siinä istuskellut ompeluksineni, Gershomin viipyessä salollasi."
"Ja Dolly — missä oli hän sinun oleskellessasi täällä?"
"Dolly-parka! Luulen hänen viettäneen kerrassaan puolet aikaansa pyökkipuun luona, missä ensin näit hänet, odottamassa veljeni kotiutumista. Julmaa on joutua kokemaan puolison harhaannuksia!"
"Sellaista ei toivoakseni satu sinun osallesi, sievä Margery, eikä luullakseni voikaan sattua."
Margery ei vastannut, mutta vaikka nuori mies virkkoi tämän huomautuksensa hyvin hiljaa, oli se nähtävästi tullut kuulluksi, sillä herttainen tyttö loi katseensa maahan ja punehtui. Onneksi saapuivat he samassa puun luo, jolloin puhelu luonnollisesti kääntyi asiaan, joka oli heidät sinne toimittanut. Kolme kanoottia oli näkyvissä, lähellä maata, mutta niin etäällä katsojista, että mehiläispyytäjä vasta pikku kaukoputkensa avulla kykeni havaitsemaan intiaanien melovan myötätuuleen ja suuntaavan kulkunsa virran suulle. Tämä oli varsin arveluttava seikka, ja Kukan kiitäessä ilmottamaan sitä veljelleen ja kälylleen läksi Le Bourdon omaa kanoottiansa kohti ja alkoi katsella sille piilopaikkaa.
4. LUKU.
Pelastettu vanki.
Oli otettava lukuun useita seikkoja kanoottien sijoittamisessa — sillä Gershomin kanootti oli niinikään kätkettävä. Melkein kaikissa Michiganin matalissa vesissä kasvaa korkeata villiriissiksi nimitettyä heinää, ja niinpä tässäkin jokivarressa. Meloen omaa kanoottiansa ja hinaten toista tunkeutui mehiläispyytäjä tällaiseen tiheikköön, valiten jonkun luonnonoikun muodostaman kanavan, joka polvitteli heinikossa sellaiseen tapaan, että se piankin peitti näkyvistä kaiken keskemmällä olevan. Tällaisia tavattoman mutkaisia kanavia oli useita, ja heti kun erämies oli toimittanut kanootit kiinteään rantaan ja kytkenyt ne, nousi hän likeiseen puuhun ja tutki noiden soukkien solien kaarroksia, kunnes hänellä oli ylimalkainen käsitys niiden suunnista ja laadusta. Tämän varokeinon jälkeen hän riensi takaisin majaan.
"No, Gershom, oletko päättänyt menettelytavasta?" olivat hänen ensimäiset sanansa.
"Emme ole vielä selvillä", vastasi toinen. "Sisko pyytelee meitä muuttamaan syrjemmälle, koska intiaanien täytyy kohtsiltään olla täällä; mutta vaimoni tuntuu ajattelevan, että hän on varmassa turvassa, kun kerran minä olen taas kotona."