"Miksei tämä — hän hyvä squaw", tuumi toinen häikäilemättömästi; "kyllä sievä päällikölle. Sinä pyydät — hän ottaa — tunnen hyvin naisen."
"Niin, kyllähän sellainen mutkattomuus saattaa käydä laatuun punanahkojen kesken", vastasi Le Bourdon kiireisesti, sillä hän näki Margeryn hämissä pahastustakin, "mutta valkoihoisten nuoret naiset ovat toisenlaisia. En ole eläissäni nähnyt Margerya ennen kuin eilen illalla, ja valkoihoinen nainen tahtoo aikaa kaikkeen tutustumiseen."
"Valkoihoinen pilaa squaw'n", arveli intiaani, "pitää liikaa huolta."
"Se ei ole koskaan mahdollista!" huudahti Le Bourdon vakavasti. "Kun nuorukainen tahtoo kiinnittää itseensä sievän, vaatimattoman, lämminsydämisen tytön, ei hän voi milloinkaan edes kylliksi pitää huolta tämän onnesta."
Margery loi katseensa maahan, mutta näytti olevan hyvillään. Kyyhkynsiivellä oli kokonaan toisenlainen elämänkatsomus, eikä hän malttanut olla ryhtymättä hiukan väittelemään tuollaista oikean miehekkyyden puutetta vastaan.
"Helppo pilata squaw", intti hän. "Mihin hän kelpaa, muuhun kuin työhön? Ei voi mennä sotapolulle — ei voi ottaa päänahkaa — ei voi ampua hirviä — täytyy työtä tehdä. Siihen squaw tarvitaan."
"Me valkoihoiset havaitsemme naisten kelpaavan muuhunkin — me rakastamme heitä ja pidämme heistä huolta — varjelemme heitä vilulta talvella ja helteeltä kesällä; me koetamme toimittaa heille niin mukavat ja onnelliset olot kuin voimme."
"Se hyvää puhetta nuoren squaw'n korviin", vastasi chippewa hiukan halveksivasti, "mutta parempi vähän epäillä. Mitä intiaani sanoo squaw'lle, sitä hän tekee — mitä valkonaama sanoo, sitä ei tee."
"Niinkö onkin asia, Bourdon?" kysyi Margery nauraen intiaanin totisuudelle.
"Minun on rehellisesti myönnettävä, että siinä on jonkun verran perää", tuumi mehiläispyytäjä, "sillä intiaani ei lupaa juuri mitään, joten hänen on helppo puolustaa menettelyään, kun sitävastoin valkoihoiset sitoutuvat useinkin enempään kuin voivat aina täyttää."