"Minun kotini on täällä ahoilla, Kyyhkynsiipi", sanoi mehiläispyytäjä huoaten. "Uutisasutuksiin lähtiessäni en juuri muuta tee kuin kuljeskelen Detroit-virran maataloissa, minulla kun ei ole omaa squaw'ta tai wigwamia, mihin mennä. Ja hyvin pidänkin tästä paikasta, kunhan punaiset veljesi vain heittäisivät sen rauhaan."
"Tämä paha paikka valkonaamalle juuri nyt. Parempi mennä kotiin kuin viipyä ahoilla. Jos et tiedä lyhyttä polkua Detroitiin, minä näytän sinulle. Parempi mennä niin pian kuin voit, ja parempi mennä yksin. Ei hyvä squaw'n olla kiusana, kun on kiire."
Viime viittaus sai Le Bourdonin kasvot muuttumaan, vaikka intiaani ei sitä kenties huomannut pimeässä. Lyhyen tovin jälkeen hän vastasi lujasti:
"Luulen ymmärtäväni sinut, chippewa. Mitään sellaista en kuitenkaan tee. Jolleivät squaw't voi lähteä, niin en minä voi poistua heidän luotansa. Kiitän sinua viittauksestasi, samalla kun pidän kunniassa uskollisuuttasi omaa kansaasi kohtaan. En muuten ensiksikään voisi lähteä Detroitiin, sillä sekin linnotus ja kaupunki on nyt joutunut brittiläisten käsiin. Mahdollista olisi kanootin päästä sen ohitse yöllä ja tunkeutua Erie-järvelle. Jos voit toimittaa meille kaikille tilaisuuden lähteä täältä, niin yhdyn mielelläni suunnitelmaasi. Emmekö voisikin kaikki livahtaa kanoottiin ja mennä alas virtaa jo ensi yönä? Ennen aamua olisi meillä parinkymmenen penikulman taival takanamme."
"Ei kelpaa", vastasi Kyyhkynsiipi kylmäkiskoisesti. "Jos ei voi mennä yksin, ei voi mennä ollenkaan. Squaw ei pysy mukana, kun on niin monta jäljillä. Kanootti turha koettaa. Saa teidät kiinni kahdessa päivässä — kenties yhdessä. No, minä menen nukkumaan — ei voi pitää silmää auki koko yötä."
Tyynesti heittäysi chippewa samassa taljoilleen ja nukahti heti. Mehiläispyytäjä olisi mielellään tehnyt samaten, sillä yö oli jo pitkälle joutunut; mutta väkisinkin pysyi hän valveilla kauvan aikaa, ajatellen saamaansa viittausta ja seurueen vaarallista asemaa.
Kun mehiläispyytäjä päivän koittaessa läksi paalutuksesta purolle peseytymään, tapasi hän Pietarin palaamassa Hunajalinnaan. Yön tapahtumista ei virketty mitään; päällikkö tervehti kohteliaasti ja lyöttäysi Le Bourdonin seuraan, näköjään yhtä vähän halukkaana menemään makuulle kuin olisi juuri noussut vuoteeltaan.
"Veljeni tahtoi tänään näyttää intiaaneille, kuinka hunajaa löydetään", sanoi Pietari heidän sittemmin jälleen kävellessään paalutusta kohti, missä koko perhe nyt oli jalkeilla. "Minä en itse ole koskaan sellaista nähnyt, vaikka olen vanha."
"Hyvin mielelläni opetan päälliköilleni ammattiani", vastasi mehiläispyytäjä, "olletikin kun en itse aio enää harjottaa sitä kauvan, ainakaan täällä päin maata."
"Kuinka niin? Poisko lähdössä?" tiedusti Pietari, jonka terävä, levoton silmä näytti hetkiseksi tahtovan syventyä kumppaninsa sieluun ja sitte siirtyä tähystämään jotakuta etäistä esinettä ikäänkuin olisi hän ollut tietoinen sen hätkähdyttävästä ja hehkuvasta ilmeestä. "Kun nyt Detroit on brittiläisillä, minne veljeni menee? Parempi viipyä täällä, minä luulen."