Hunajaa ei kerätty korjuuseen sinä iltana. Aika oli siihen puuhaan jo myöhäinen, ja Le Bourdon — aineettomampaa lisänimeä ei varmaankaan ole kukaan saanut kuin tämä rivakka nuori mehiläispyytäjä Kuhnuriksi sanottuna — tarjosi oman majansa vieraanvaraisuutta uusille kumppaneilleen, luvaten toimittaa heidät kunkin taipaleelleen seuraavana päivänä, mukanaan kunnon kantamus hunajaa.
"Sanotaan olevan tulossa rauhattomia aikoja", jatkoi hän säveän totisena, kutsuttuaan vieraansa ottamaan osaa yksinkertaiseen illalliseensa; "ja mieleni tekee kuulla uutisia maailmalta. Whisky-Keskukselta en suuriakaan odota, sen tunnustan; mutta erehdyn kerrassaan, jollei tällä Kyyhkynsiivellä ole sanomaa, joka saa meidät kaikki avaamaan korvamme."
Intiaanit äännähtivät myöntymyksensä, mutta Gershom oli mies, joka ei osannut puheissaan esiintyä hienotunteisesti. Mehiläispyytäjän kulkiessa oppaana majaansa kohti teki hän tavallisia arkailemattomia huomautuksiaan. Ensin on meidän kuitenkin tehtävä hiukan selvää salomaiden erämiehen metsäpirtistä.
2. LUKU.
Sotaisia viestejä.
Le Bourdonin maja sijaitsi ihan lähellä Kalamazoon äyrästä, mitä kauneimmassa tammilehdossa. Ben oli aistikkaasti valinnut paikan, vaikka hänen päätökseensä oli luultavasti hyvinkin paljon vaikuttanut raikkaan lähteensilmän läheisyys. Ja välttämätöntä muuten oli hänen asua virran partaalla, koska hänen oli tehtävä tärkeät matkansa vesitse, kuljettaakseen työtarpeitaan, huonekalujaan ja myyntitavaraansa. Syrjässä virran vuolteesta oli pienessä poukamassa oivallinen kaarnakanootti huolellisesti kiinnitettynä keula- ja peräpäästään, jotta se ei pääsisi kolhiutumaan.
Asunto oli rakennettu jossain määrin pitäen silmällä turvallisuutta. Tämän oli Ben kokemuksesta havainnut tarpeelliseksi kahdenlaisten vihollisten varalta — ihmisten ja karhujen. Ensinmainittujen taholta ei mehiläispyytäjä tosin ollut tähän asti suurtakaan vaaraa peljännyt. Sillä tienoolla liikkui harvassa ihmisolentoja. Michiganin laaja niemimaan pohjoisosa on jokseenkin alavaa ja rämeisiä tai liian jylhää ja karua, houkutellakseen alkuasukasmetsästäjiä niiltä ahoilta ja ruoholakeuksilta, joita silloin mitä riistarikkaimpina levisi etelämpänä ja lännempänä. Niemimaan pohjoispuoliskoa ei ihmisjalka samonnut juuri muualla kuin rannoilla. Eteläisen puoliskon laita oli kuitenkin aivan toinen; sen aukiot, lehdot ja virrat tarjosivat villeille melkein yhtä monia houkutuksia kuin sittemmin sivistyneen maailman edustajille. Le Bourdon tunsi monia intiaanisotureita, ja häntä pidettiin suuressa arvossa sikäläisten heimojen keskuudessa, jotka laajalle alalle hajaantuneina eivät sitä sentään suurestikaan kansoittaneet. Yleensä ei hänellä ollut paljoakaan kiusaa punanahoista, jotka ihmettelivät hänen ammattiansa ja pitivät hänen luonteestaan; mutta vahinkoa ja pahoinpitelyäkin oli hän kokenut heimoistaan erkaantuneiden heittiöiden kuten myös valkoihoisten kulkurien taholta, jotka sattumoilta osuivat hänen tilapäisiin asuntoihinsa. Tällä kertaa tunsi Le Bourdon paljoa enemmän levottomuutta siitä seikasta, että hänen majansa tuli tunnetuksi Gershom Waringille, omalle maanmiehelle ja tavallaan kanssakristitylle, kuin chippewan ja pottawattamien saattamisesta metsäpirtilleen.
Karhut olivat alituisena ja vaarallisena kiusana mehiläispyytäjälle. Aseellisen miehen — ja Le Bourdon oli harvoin liikkeellä ilman rihlapyssyään — ei useinkaan tarvinnut suuresti pitää lukua Amerikan tavallisesta ruskeasta karhusta. Vaikka se on pelottavan näköinen otus, varsinkin täysikasvuisena, on se harvoin kyllin rohkea hätyyttääkseen ihmistä; mikään muu kuin nälkä tai penikoistaan huolehtiminen ei koskaan saa sitä niin suuresti poikkeamaan tavoistaan. Mutta karhun mieltymys hunajaan kasvaa sillä intohimoksi. Se ei ainoastaan keksi kaikenlaisia karhumaisia keinoja, päästäkseen tähän herkkuun käsiksi, vaan myöskin vainuaa sen pitkien matkojen päästä. Kerrankin oli muuan karhuperhe pistäytynyt Benin majaan, jota hän ei ollut tullut rakentaneeksi riittävän huolellisesti, ja täydentänyt murtovarkautensa viimeisenkin kennon tuhoamisella. Se tapaus oli jouduttaa kerrassaan häviöön mehiläispyytäjän, joka oli silloin vasta alokas ammatissaan; ja siitä saakka oli hän varovaisuuden vuoksi aina rakentanut sellaisen varustuksen, että siihen eivät ainakaan hampaat ja kynnet pystyneet. Tämä ei ollutkaan työläs tehtävä miehelle, jolla oli kirves ja likellään yltäkyllin männynsalkoja, kuten sankarimme nykyinenkin asunto osotti.
Toista työkauttansa vietti nyt Le Bourdon "Hunajalinnassa", joksi sen oli nimittänyt muuan hauska salomaan vaeltaja; tämä oli edellisenä kesänä auttanut Bodenia matkalla ylös Kalamazoota ja viipynyt hänen seurassaan sen aikaa kuin rakennuspuuhaa kesti. Château au Miel, kuten kuului matkalaisen kielellä majan nimitys, oli sisäpuolelta mitaten tasan kaksitoista jalkaa kultakin sivulta ja ulkopuolelta hiukan vaille neljätoista jalkaa. Se oli tavalliseen tapaan salvettu petäjähirsistä, mutta lisävarmuudeksi oli kattokin tehty paksuista laahkoista ja niin tiukaksi, että se oli vedenpitävä. Tämä harvinainen varokeino oli tarpeellinen hunajan tähden, sillä karhut olisivat repineet tällaisissa majoissa yleensä käytetyn kaarnakattauksen yhtä kerkeästi kuin ihmisolennotkin, päästäkseen käsiksi niin runsaihin varastoihin kuin mehiläispyytäjällä oli piankin kerättyinä kattonsa alle. Tupaan antoi valoa yksi lasi-ikkuna, jonka Le Bourdon oli tuonut kanootissaan; mutta se oli pelkkä puolisko, jonka kuusi pientä ruutua olivat ulkoapäin suojeltuja vankoilla seinähirsiin vajotetuilla tammilistoilla. Kolmesta lautakerroksesta lujasti liitetty tamminen ovi kääntyi jykevillä rautasaranoilla, jotka olivat niin kiinnitettyjä, ettei niitä käynyt helposti irrottaminen sijoiltaan.
"Sinä taidatkin pitää hunajaasi peräti täydellisenä tavarana, veikkonen", sanoi Gershom, kun Le Bourdon avasi tavattoman jyhkeän munalukon ja siirsi syrjään tukevat telkimet, "koska talletat sitä näin visusti! Meillä päin ei olla puoleksikaan niin tyystiä; Dolly ja Kukka eivät edes vedä telkeä oven eteen silloinkaan kun nukun poissa kotoa, niinkuin nyt sydänkesällä tulee puolet öistänsä olleeksi ulkosalla."