— Minä olen tänään ampunut vain kaksi laukausta ja ne molemmat sattuivat pantteriin, vastasi Nahkajalka.
Hiramkin uskaltautui jo lähemmäksi, tarttuen oikeuden jäsenenä puheeseen ja lukien valtakirjansa sopivalla äänenpainolla.
— Minä käsitän lakia tuiki vähän, Doolittle, vastasi Nahkajalka levollisesti. Ja mitäs sitten tapahtuu, kun te olette tehtävänne suorittanut?
— Ooh, sehän on vain muodon vuoksi, sanoi Hiram, koettaen olla muka ystävällinen. Mennäänhän sisään ja puhutaan asiasta oikein järkevästi. Luullakseni ei ole vaikeaa hankkia rahoja — minä näet arvelen, että herra Temple itse maksaa koko sakon.
Vanha metsästäjä oli alusta pitäen pitänyt vierastensa liikkeitä tarkalla silmällä ja seisoi siinä niin päättävän näköisenä, että jo paikalla näki, ettei hän siitä hevillä hievahda. Hiram astui lähemmäksi aivan kuin hänen esityksensä olisi hyväksytty, mutta samassa viittasi hänelle Nahkajalka pysytteleytymään ulompana.
— Enkö minä jo monasti ole pyytänyt teitä johdattamasta minua kiusaukseen? sanoi hän. Minä en häiritse ainoatakaan ihmistä. Minkätähden ei laki anna minun olla rauhassa? Poistukaa täältä ja sanokaa tuomarillenne, että hän pitäköön palkintonsa, mutta minä en kärsi, että hän harjoittaa virkavaltaansa minun kodissani.
— Minä vaadin päästä tähän huoneeseen, selitti Hiram, kokien näyttää niin virkavaltaiselta kuin suinkin. Minä vaadin sitä virkani nojalla.
— Väistykää, herra! Elkääkä kiusatko minua, karjasi Nahkajalka, vakavasti viittoen hänelle menemään tipotiehensä.
— Jos te vastustatte, niin vastatkaa siitä itse, jatkoi Hiram. Billy, tulkaa tänne!
Hiram oli jo pannut toisen jalkansa kynnyksestä, kun hän yhtäkkiä tunsi olkapäätänsä kouristettavan ja samassa silmänräpäyksessä hän lensi suoraa päätä kaatuneen kuusen yli järvelle päin ja pudota tupsahti parinkymmenen jalan päähän lähtöpaikastaan. Billy Kirby rähähti nauramaan ihan sydämmen pohjasta.