"Niinpä niin, kylläpä on juoni sommiteltu oikealla intiaanioveluudella, ja se olisi varmasti lyönyt valkoiset silmät sokeudella", virkkoi metsästäjä seurueen kokoonnuttua paikalle.
"Lähdemmekö heti matkaan?" kysyi Heyward.
"Malttia, malttia: me tunnemme tiemme, mutta on sentään hyvä ajatella ensin asiat loppuun. Tämä on sitä minun kouluani tämä, majuri; ja jos ollaan laiskoja ja tarkkaamattomia kirjan ääressä, ei suuriakaan opita Kaitselmuksen käsialoista. Kaikki on selvää, paitsi yksi asia; millä tavalla sen konnan onnistui kuljettaa naiset pitkin tuota sokeaa jälkeä? Huronikin olisi ollut liian ylpeä salliakseen heidän hentojen jalkojensa koskea veteen."
"Eiköhän tämä auttaisi ongelman ratkaisemisessa?" virkkoi Heyward osoittaen jonkinlaisia purilaita, jotka nyt oli rikottuina ja hyödyttöminä heitetty tien oheen.
"Kaikki on selvillä!" huusi ihastunut Haukansilmä. "Jos roistoilta on mennyt minuutti, niin on niiltä mennyt tuntikin heidän koettaessaan hukuttaa jälkensä jollakin valheellisella tavalla! Hyvä, hyvä. Tiedänpä minä heidän tuhlanneen kokonaisen päivänkin samanlaisiin temppuihin ja yhtä huonolla menestyksellä. Tässä meillä on kolme paria intiaanikenkiä ja kaksi paria pikkujalkoja. On hämmästyttävää, että kuolevaiset olennot voivatkin kävellä noin hennoin raajoin; Annahan tänne pukinnahkahihna, Unkas, niin minä mittaan tämän jalan pituuden. Se ei ole lapsen jalkaa pitempi, ja kuitenkin ovat neidit kookkaita ja sulomuotoisia. Kaitselmus on puolueellinen jaellessaan lahjojaan omissa viisaissa tarkoituksissaan, se täytyy parhaankin ja tyytyväisimmän meistä myöntää."
"Tytärteni heikot jalat eivät kestä kaikkia näitä vaivoja", lausui
Munro, katsellen lastensa kepeitä jälkiä isällisellä hellyydellä.
"Tapaamme pian heidän menehtyneet ruumiinsa tästä erämaasta."
"Siihen pelkoon on hyvin vähän syytä", vastasi metsästäjä vitkaan päätänsä pudistaen. "Tämä on tanakka ja suora, vaikka kepeä askel, eikä ylenmäärin pitkäkään. Katsokaa, kantapää on tuskin koskenut maahan, ja tässä on Tummatukka hypähtänyt juurelta juurelle. Ei, ei, koko kokemukseni takuuseen siitä, ettei kumpaakaan heistä vielä niin kovin uuvuttanut, ei ainakaan näillä tienoin. Mutta laulumestarin jalat ovat alkaneet käydä aroiksi ja väsyneiksi, kuten hänen jälkensä selvästi osoittavat. Tässä, näettehän, hän on luiskahtanut; tässä hän on astunut harppoen ja horjuen, ja tässä hän taas on kulkenut kuin lumikengillä. Niinpä niin, miehen, joka käyttää yksinomaan kurkkuansa, onkin vaikea hankki säärilleen soveliasta harjoitusta."
Sellaisten eittämättömien todisteiden avulla päätyi kokenut metsästäjä arvaamaan asioiden oikean laidan melkein yhtä varmasti ja täsmälleen kuin olisi hän omin silmin katsellut kaikkia noita tapauksia, joita hän tarkalla havaintokyvyllään niin helposti selvitteli. Iloissaan näistä vakuutteluista ja tyytyväisenä johtopäätelmiin, jotka olivat niin osuvia, koska ne olivat niin yksinkertaisia, jatkoi seurue matkaansa, pysähdyttyään ensin kiireesti haukkaamaan illallista.
Aterian päätyttyä katsahti Haukansilmä laskevaan aurinkoon ja lähti sitten astumaan eteenpäin niin kiireesti, että Heywardin ja tanakan Munron piti ponnistaa kaikki jänteittensä voima pysyäkseen hänen kintereillään. Heidän tiensä kulki pitkin laaksoa, jonka jo olemme maininneet. Kun huronit eivät enää olleet koettaneet jälkiänsä salata, ei takaa-ajajain vauhtia myöskään epätietoisuus viivyttänyt. Ennen tunnin kulumista hiljeni Haukansilmän vauhti kuitenkin nopeasti, ja hänen päänsä, joka tähän asti oli katsonut suoraan eteenpäin, alkoi käännyskellä epäluuloisesti puolelle ja toiselle, ikäänkuin hän olisi aavistanut lähestyvää vaaraa. Pian hän pysähtyikin ja odotti, kunnes kaikki olivat saapuneet hänen luokseen.
"Minä vainuan huroneja", virkkoi hän mohikaaneille; "tuolta paistaa vapaa taivas, tuolta puiden välistä, ja me alamme tulla liian lähelle heidän leiriään. Päällikkö, menehän sinä tuota kukkulan kuvetta oikealle, Unkas kiertää puron vartta vasemmalle ja minä seuraan jälkiä. Jos jotakin tapahtuu, on kolme variksen vaakausta merkkinä. Minä näin sellaisen linnun lekottelevan ilmassa juuri tuon kuivuneen tammen tuolla puolen — uusi merkki siitä, että leiri ei ole kaukana."