Haukansilmä ja mohikaanit ryhtyivät nyt tehtäväänsä kaikella innolla. Muutamien satojen jalkojen kehä määrättiin, ja kukin sai osalleen oman leikkaleensa. Tutkimus ei kuitenkaan johtanut mihinkään löytöihin. Jälkiä oli runsaasti, mutta ne kaikki näyttivät olevan miesten painamia, jotka olivat käyskennelleet lähistöllä, aikomattakaan poistua kauemmaksi. Metsästäjä ja hänen toverinsa kiersivät uudelleen levähdyspaikan, kunkin hitaasti seuratessa toista, mutta he päätyivät jälleen keskipisteeseensä aivan yhtä ymmällä kuin alkaessaankin.

"Tuollainen viekkaus ei ole tarkoituksetta tapahtunut", virkkoi Haukansilmä nähdessään apulaistensa pettyneen ilmeen. "Meidän täytyy päästä sen perille, päällikkö, ja aloittaa uudelleen lähteeltä ja tutkia maa tuuma tuumalta. Huroni ei ole koskaan saava kerskua heimolleen, että hänellä on sellainen jalka, joka ei jätä jälkeä."

Näyttäen itse hyvää esimerkkiä jatkoi metsästäjä tarkastustaan uudella innolla. Ei lehteäkään jätetty kääntämättä. Oksat siirreltiin sijoiltaan ja kivet nostettiin kuopistaan, sillä ovelain intiaanien tiedettiin usein käyttävän tällaisia välikappaleita puikahtaakseen pakoon ja tuhlaavan siihen työhön tavatonta kärsivällisyyttä ja ahkeruutta, peittääkseen jokaisen askelensa. Mutta mitään ei keksitty. Vihdoin Unkas, joka toimeliaisuudessaan oli saanut työosansa nopeimmin suoritetuksi, kasasi multaa lähteestä juoksevaan pieneen, sameaan ojaan ja johti sen kulkemaan toista tietä. Heti kun sen kapea uoma sulun alapuolella oli kuivunut, kumartui hän tarkastamaan sitä terävin, uteliain silmin. Voitonriemuinen huuto ilmaisi siinä samassa nuoren soturin onnistuneen kokeessaan. Koko seurue kerääntyi paikalle, ja Unkas osoitti kosteaan liejuun painunutta selvää intiaanikengän jälkeä.

"Tuosta pojasta tulee vielä kansansa kunnia ja pistävä oka huronien kupeisiin", huudahti Haukansilmä katsellen jälkeä yhtä ihastuneena kuin luonnontutkija mammutin hammasta tai mastodontin kylkiluuta. Mutta tämä ei ole kuitenkaan intiaanin jälki! Paino lepää liiaksi kantapäällä, ja varpaat ovat harallaan aivan kuin olisi joku ranskalainen tanssimestari ollut täällä opettamassa heimoa kiepsahtelemaan kyyhkysensiivin! Käyhän, Unkas, ottamassa mitta laulumestarin jalasta. Löydät siitä sangen kauniin jäljen juuri tuota kalliota vastapäätä kummun kalteelta."

Nuorukaisen lähdettyä toimittamaan tätä tehtävää tutkivat metsästäjä ja Chingachgook huolellisesti jälkiä. Mitat sopivat, ja edellinen selitti epäröimättä, että jälki oli Davidin, jonka oli vielä kerran täytynyt vaihtaa pieksunsa intiaanikenkiin.

"Nyt osaan kertoa teille koko historian yhtä varmasti kuin jos olisin nähnyt Ovelan Ketun temput", jatkoi hän. "Koska laulumestari on mies, jonka lahjat ovat enimmäkseen kurkussa ja koivissa, pantiin hänet käymään edellä ja muut astuivat hänen jälkiinsä ja koettivat olla särkemättä niiden muotoa."

"Mutta", huudahti Duncan, "minä en näe…"

"Neitien jälkiä", keskeytti metsästäjä. "Se lurjus on keksinyt jonkin keinon kantaakseen heidät niin kauas, että hänen luulonsa mukaan kaikki mahdolliset takaa-ajajat joutuvat harhateille. Panenpa henkeni takuuseen, että me tapaamme heidän somat pienet jalkansa, ennenkuin olemme montakaan syltä kulkeneet."

Koko joukkue lähti nyt seuraamaan puron rantaa, pitäen huolellisesti silmällä säännöllisiä jälkiä. Vesi juoksi pian oikeaan uomaansa jälleen, mutta tarkastellen maata molemmin puolin jatkoivat metsän pojat matkaansa, sillä tiesiväthän he jälkien olevan veden alla. Näin olivat he kulkeneet yli puoli peninkulmaa, kunnes puro solisi pitkin erään laajan, alastoman kallion kuvetta. Tähän he pysähtyivät tutkimaan, olivatko huronit mahdollisesti siinä astuneet vedestä.

Onni oli, että he niin tekivät, sillä valpas, ketterä Unkas löysi pian jalanjäljen eräästä sammalmättäästä, johon joku intiaani näytti varomattomasti polkaisseen. Seuraten tämän keksinnön viittaamaa suuntaa työntyi hän läheiseen viidakkoon ja tapasi koko matkueen jäljet yhtä tuoreina ja selvinä kuin ennen heidän saapumistaan lähteelle. Uusi huuto ilmoitti nuorukaisen menestyksen hänen kumppaneilleen ja lopetti siihen heidän etsintänsä.