"Mikä on tarkoituksenne?" kysyi Alice, laskien käsivartensa hitaasti ristiin rinnalleen ja koettaen peittää Heywardin puolesta pelkäävää tuskaansa sen kylmän ja etäisen esiintymistavan verhoon, jolla hän yleensä kohteli hänen luonaan käyvää vangitsijaansa.
Voitonriemuinen intiaani oli saanut takaisin entisen ankaran ilmeensä, vaikka hän varovaisesti peräytyikin muutamia askeleita nuoren miehen tulisen, uhkaavan katseen tieltä. Hän tarkasteli hetkisen molempia vankejaan tuijottavin silmin, astui sitten sivulle ja laski pölkyn erään toisen oven eteen kuin sen, mistä Duncan oli tullut sisään. Tämä käsitti nyt, miten hän oli joutunut yllätetyksi, ja luullen olevansa auttamattomasti hukassa hän veti Alicen povelleen ja seisoi valmiina uhmaamaan kohtaloaan, jota hän tuskin suri, kun hän sai kestää sen sellaisessa seurassa. Mutta Maguan ei ollut mieli välittömään väkivaltaan. Hänen ensimmäiset toimenpiteensä tarkoittivat ilmeisesti hänen uuden vankinsa säilyttämistä, eikä hän enää katsahtanutkaan luolan keskellä seisovia liikkumattomia haamuja, ennenkuin oli täydelleen katkaissut heiltä kaiken toivon päästä pakoon sitä salatietä, jota hän itse oli tullut. Heyward valvoi kaikkia hänen elkeitään, mutta pysyi kuitenkin lujana paikallaan, yhä puristaen hentoa Alicea sydämelleen, liian ylpeänä ja liian toivottomana pyytääkseen armoa niin usein voitetulta viholliselta. Kun Magua oli puuhaillut kyllikseen, lähestyi hän vankejaan ja virkkoi englanniksi:
"Kalpeanaamat laskevat ansoja viisaille majaville, "mutta punanahat osaavat siepata kiinni Englannin miehiä."
"Huroni, tee pahin rikoksesi!" huudahti kiihtynyt Heyward unohtaen, että hänen kohtaloonsa oli sidottu kahden ihmisen henki; "me halveksimme yhtä paljon sinua kuin sinun kostoasikin!"
"Sanooko valkoinen mies nämä sanat myös paaluun sidottuna?" kysyi Magua samassa ivallisesti hymyilemällä osoittaen, kuinka vähän hän luotti toisen lujuuteen.
"Sanoo sekä täällä päin naamaasi että koko kansasi kuullen."
"Ovela Kettu on suuri päällikkö!" vastasi intiaani. "Hän menee hakemaan nuoret miehensä katsomaan, kuinka urheasti kalpeanaama nauraa kärsimyksilleen."
Vielä puhuessaan hän kääntyi mennäkseen ja oli jo poistumaisillaan samaa käytävää, jota Duncan oli tullut, kun kuuli omituista murinaa ja pysähtyi epäröiden. Karhun haamu ilmestyi ovelle, mihin se istuutui, heiluen sivulta toiselle alituiseen herkeämättömään tapaansa. Magua, kuten sairaan vaimon isäkin, silmäili sitä tarkoin hetkisen ikäänkuin päästäkseen selville sen olemuksesta. Hän oli täydellisesti vapaa heimonsa yksinkertaisesta taikauskosta, ja heti kun hän oli tuntenut loitsijan tavallisen valepuvun, aikoi hän kulkea pedon ohi kylmän halveksivasti. Mutta entistä äänekkäämpi ja uhkaavampi mörinä sai hänet uudelleen pysähtymään. Sitten hän näytti äkkiä itsekseen päättäneen olla suotta viipymättä kauempaa ja astui pontevasti eteenpäin. Vale-eläin, joka oli edennyt jonkin verran, peräytyi hitaasti hänen tieltään, kunnes saapui jälleen käytävän suuhun, missä se takajaloilleen kohoten pieksi ilmaa etukäpälillään aivan villin esikuvansa tapaan.
"Narri!" huudahti päällikkö huroninkielellä, "mene leikkimään lasten ja akkain kanssa, mutta jätä miehet oman viisautensa varaan!"
Vielä kerran hän yritti sivuuttaa otaksutun puoskarin, viitsimättä edes näön vuoksi uhata puukollaan tai kirveellään, jotka riippuivat hänen vyöstään. Äkkiä ojensi peto käsivartensa tai oikeammin sanoen käpälänsä ja sulki hänet otteeseen, joka olisi voimakkuudessa vetänyt vertoja kuuluisalle 'karhun syleilylle' itselleen. Heyward oli hengähtämättömän jännittyneenä seurannut Haukansilmän toimia. Ensiksi hän hellitti Alicen poveltaan, sitten hän sieppasi pukinnahkahihnan, jota oli käytetty jonkin tavarakimpun vyötteenä, ja nähdessään metsästäjän rautaisten lihasten painavan vihollisen molemmat käsivarret ojoon hän syöksähti paikalle ja sitoi ne lujasti. Maguan kädet, jalat ja sääret kiedottiin hihnalla kymmenin kerroin vähemmässä ajassa kuin mitä meiltä on kulunut kohtauksen kertomiseen. Kun peloittava huroni oli täydellisesti kytketty, hellitti metsästäjä otteensa ja Duncan laski avuttoman vihollisensa selälleen.